DILEMMA ensi-ilta 22.08.2023: Yllättävän aito, juonteva esitys. Puhdistavan miellyttävä. Monologin mittainen jutustelu, jossa syvyyttä.

DILEMMA ensi-ilta tänään 22.08.2023 

Masi Tiitta 

 DILEMMA 

   Nykyesityksen näyttämö 

Näyttämöllä: Kreeta Salminen, Ö p 

Ohjaus: Masi Tiitta 

Valosuunnittelu: Kristian Palmu Pukusuunnittelu: Hanne Jurmu 

Tuotanto: Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämö Studio Pasilassa vuosina 2022 ja 2023 nähtävä Nykyesityksen näyttämö -pilottihanke tuo nykyesityksen erilaisia muotoja osaksi Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistokokonaisuutta. 

Nykyesityksen näyttämön toiminta jakautuu vuonna 2023 kolmeen kantaesitykseen ja kahteen vierailuesitykseen. Pilottihanketta tukee Koneen Säätiö. 

DILEMMA ensi-ilta tänään 22.08.2023 

Oho 

Yllättävän aito, juonteva esitys. Puhdistavan miellyttävä. Monologin mittainen jutustelu, jossa syvyyttä.

Kuinka ihminen seisoo hieman vääntyneenä kadulla kun tapaa tutun pitkästä aikaa. Kun ei osata päättää minne menee istumaan. Juoko cavaa. Pitäisikö oottaa et se viilenee. Mitä tehä elämällä. Emmä tiiä.

Hopeansilkkinen verho esirippu peittää lavan. Oikealla roikkuu puunoksa kahdessa ketjussa. Olemmeko ulkona vai sisällä sm-paikassa.

Lavalla ei ole ketään. Kaksi ihmistä puhuu. Sitten sataa vettä. Sali pimenee. Valot syttyvät ja lavalla on mies ja nainen. He kohtaavat kadulla. He jatkavat jaarittelua.

 

He ovat luovia ihmisiä mutta milleniaaleina, vai miten heitä sanoisikaan, eivät osaa päättää mistään. Ehdota sinä. Kaikki on hirveän vetelehtimisen takana. Se on hauskaa katsottavaa ja kuultavaa.

Tunnistettavaa. 

Miehen ajelehtivuus, vaikka fyysisesti onkin hyvin staattista, toi mieleen Jean-Pierre Léaudin. Ja samalla hetkellä mies puhuu kukkakaupan perustamisesta! Myös Jean-Pierre Léaud puuhasi kukkien kanssa!

Mainio

Kiitoksia medialipusta Helsingin kaupunginteatterille. 

Nykyesityksen ei tarvitse olla luontaantyöntävää, vaan se voi olla mutkan kautta myös näin lungia. Pimeys herkistää moninverroin aistit. 

Toisaalta pidän myös luontaantyöntävyydestä. Nykyesityksissä on enemmän skaalaa, ja mahdollisuuksia. Eikä pelkästään miesten tarinoille. 

Mutta ovatko he entisiä, nykyisiä vai tulevia rakastavaisia. Haluaako toinen heistä olla. 

Ovatko he kilpailevia nykyajan taiteilijoita, jotka taistelevat harvinaisista apurahoista, joista jo muutenkin taistelee iso joukko nälkätaiteilijoita. Mikä heidän agendansa on, kuka käyttää valtaa. Ja saako valtaa käyttää. 

Miksi apurahan anominen on niin vaikeaa. 

Miksi systeemi on perseestä. 

Tuli mieleen Emmi-Liia Sjöholmin kirjoittama ja ohjaama romaani VIRTAHEVOT ääni­kirjana, jonka koin elokuvateatteri Rivierassa muistaakseni 13.03.2022 äänikirjan lukijoina äänitteellä Pihla Viitala ja Samuli Niittymäki: 

" Emmi-Liia Sjöholmin VIRTAHEVOT, kosmos 2022, ihastuttava kirja, jossa dialogi, keskustelu, Julie Delpyn ja Anna Karinan perilliseltä, mutta syvemmälle mennään, kirjan pituudella, laajuudella 

Virtahevot oli nautinnollista kuunnella putkeen. Kuten kirjassa aikana on yön neljä tuntia, lukija on autenttisesti mukana. Keskustelu soljuu, on aikaa puhua oikeista asioista, kuunnella. Teoksen kirjailija-ohjaaja Sjöholm ei halunnut lokeroida, onko äänikirja, kuunnelma vaiko ?

Lukija saa itse. "

 

Tässä taustainfoa esityksestä Helsingin kaupunginteatterin sivulta:  

"Dilemma on kahden henkilön välinen dialogi elämän suurista ja pienistä valinnoista. Vaikka keskustelun myötä ei tunnu löytyvän lopullisia ratkaisuja, avautuu toisen kuuntelemisen kautta mahdollisuuksia toisin olemiseen. Dilemma on esitys keskustelemisesta, päättämättömyydestä ja valintojen tekemisen vaikeudesta. Ystävysten, tai ehkä rakastavaisten, tai kahden vain etäisesti toisensa tuntevan henkilön satunnaisesta kohtaamisesta käynnistyy elämän suuria ja pieniä valintoja pohdiskeleva hienovireinen vuoropuhelu. Esityksen kuluessa keskustelu soljuu erilaisten aiheiden läpi, kiertää kehää, katkeilee, junnaa paikallaan ja ajautuu yhä uudelleen kohti kysymyksiä, jotka jäävät vaille ratkaisuja. 

 Masi Tiitta on aikaisemmin työskennellyt koreografina, esiintyjänä, dramaturgina ja toiminut erilaisissa työryhmissä. Hänen teoksiaan on esitetty tanssin, esitystaiteen ja kuvataiteen yhteyksissä mm. Baltic Circle -festivaalilla, Nykytaidetila Kutomolla, Mad House Helsingissä ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa. "

Näyttämöllä: Kreeta Salminen, Ö p Ohjaus: Masi Tiitta Valosuunnittelu: Kristian Palmu Pukusuunnittelu: Hanne Jurmu Tuotanto: Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämö Studio Pasilassa vuosina 2022 ja 2023 nähtävä Nykyesityksen näyttämö -pilottihanke tuo nykyesityksen erilaisia muotoja osaksi Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistokokonaisuutta. 

Nykyesityksen näyttämön toiminta jakautuu vuonna 2023 kolmeen kantaesitykseen ja kahteen vierailuesitykseen. Pilottihanketta tukee Koneen Säätiö. 

 /////// 

 Masi Tiitta DILEMMA 

 Nykyesityksen näyttämö 

 Masi Tiitta

 STUDIO PASILA – Ratamestarinkatu 5 

 Ensi-ilta 22.8.2023 Noin 1 t, ei väliaikaa 

 Esitysajat: Ti 22.8. klo 18.30 ensi-ilta, studio Pasila To 24.8. klo 18.30, studio Pasila Pe 25.8. klo 18.30, studio Pasila La 26.8. klo 15, studio Pasila Ma 28.8. klo 18.30, studio Pasila Ti 29.8. klo 18.30, studio Pasila Kieli: suomi 

 Huom. Esityksessä on vilkkuvia valoja. 

 Performance times: Tue Aug 22nd at 6.30 pm Premiere at studio Pasila Thu Aug 24th at 6.30 pm at studio Pasila Fri Aug 25th at 6.30 pm at studio Pasila Sat Aug 26th at 3 pm at studio Pasila Mon Aug 28th at 6.30 pm at studio Pasila Tue Aug 29th at 6.30 pm at studio Pasila Duration: approx. 1 hour Language: Finnish Note: The performance has flickering lights

Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden 2023-2024 avajaiset 16.08.2023 : selkeä syksyn merkki on kuumana elokuisena päivänä

Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden 2023-2024 avajaiset 16.08.2023 : selkeä syksyn merkki on kuumana elokuisena päivänä syyskauden avajaiset. Tilaisuudessa toimi juontajana asiakkuuspäällikkö Mikko Peltoniemi. Päälavalle palaa uusintaensi-iltaan pyrähtävä Pieni merenneito -musikaali uudellen, nyt on pääosassa Arielina ihka uusi tyyppi, Yasmine Yamajako, joka esitti meille biisin Maailma tuo (Part of Your World).

Pieni merenneito Yasmine Yamajako ja juontaja Mikko Peltoniemi

Lavalla pyötänsä ääressä sai jokainen työryhmä esitellä proggiksensa

Vasemmalta lukien: Hiirenloukku – ohjaaja Miika Muranen sekä näyttelijät Elina Keinonen ja Severi Saarinen kertoivat 7. syyskuuta ensi-iltansa Arena-näyttämöllä saavasta Agatha Christien klassikkonäytelmästä. Lontoossa tämä on pyörinyt katkeamatta sen 70 vuotta, kuinkahan pitkään Arena-näyttämöllä... 

Kuka tappoi bambin? – pöydän ympärillä ohjaaja Riikka Oksanen ja näyttelijä Pyry Nikkilä esittelivät 31. elokuuta pienellä näyttämöllä ensi-iltaan tulevan Monika Fagerholmin romaaniin pohjautuvan näytelmän.

Taustaa ja pikafaktaa näistä esityksistä: 

Pieni merenneito – 17. elokuuta uusintaensi-iltansa saavasta Disney-musikaalista kappale Maailma tuo (Part of Your World). Lavalla Yasmine Yamajako (Ariel), Iivari Luomala (Pärsky), Sofia Hilli, Minna Kettunen-Engberg, Marissa Lattu, Tiina Peltonen ja Suvi Salospohja.

Rooleissa: Yasmine Yamajako, Martti Manninen, Samuli Kakko, Sanna Saarijärvi, Mikko Vihma, Lauri Mikkola, Antti Timonen, Tuukka Leppänen, Tuomas Uusitalo, Pertti Koivula, Laura Allonen, Sofia Arasola, Linda Banzuzi, Chris Bewsher, Akseli Ferrand, Sofia Hilli, Jack Johansson, Juha Jokela, Jyrki Kasper, Minna Kettunen-Enberg, Marissa Lattu, Lasse Lipponen, Annette Lundell, Kai Lähdesmäki, Eleonoora Martikainen, Hanna Mönkäre, Heidi Naakka, Unto Nuora, Samuli Pajunen, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Ava Philip, Raili Raitala, Tuukka Raitala, Riikka Riikonen, Suvi Salospohja ja Teemu Sytelä. Pärskyn roolissa vuorottelevat Pauli Halonen, Aleksi Johansson ja Iivari Luomala.

Musiikki: Alan Menken

Käsikirjoitus: Doug Wright

Laulujen sanat: Howard Ashman ja Glenn Slater

Ohjaus: Samuel Harjanne

Suomennos: Reita Lounatvuori

Laulujen suomennokset: Hanna Kaila

Koreografia: Gunilla Olsson-Karlsson

Kapellimestari: Risto Kupiainen

Lavastus: Peter Ahlqvist

Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava

Valosuunnittelu: William Iles

Videosuunnittelu: Toni Haaranen

Äänisuunnittelu: Kai Poutanen

Naamioinnin suunnittelu: Milja Mensonen

Dramaturgi: Sanna Niemeläinen

Teatterinjohtaja Kari Arffmanin puhe.

Hiirenloukku – ohjaaja Miika Muranen sekä näyttelijät Elina Keinonen ja Severi Saarinen kertovat 7. syyskuuta ensi-iltansa Arena-näyttämöllä saavasta Agatha Christien klassikkonäytelmästä.

Rooleissa: Elina Keinonen, Severi Saarinen, Sanna-June Hyde, Sauli Suonpää, Joel Hirvonen, Helena Haaranen, Santeri Kinnunen ja Risto Kaskilahti.

Ohjaus: Miika Muranen

Suomennos: Aino Piirola

Lavastus: Katariina Kirjavainen

Pukusuunnittelu: Laura Dammert

Valosuunnittelu: Petteri Heiskanen

Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov

Naamioinnin suunnittelu: Henri Karjalainen

Dramaturgi: Sanna Niemeläinen

Esitysoikeuksia valvoo: Nordic Drama Corner Oy / Nordiska ApS

Kuka tappoi bambin? – ohjaaja Riikka Oksanen ja näyttelijä Pyry Nikkilä esittelevät 31. elokuuta pienellä näyttämöllä ensi-iltaan tulevan Monika Fagerholmin romaaniin pohjautuvan näytelmän.

Rooleissa: Elias Keränen, Heidi Herala, Jaakko Hutchings, Aksinja Lommi, Misa Lommi, Kari Mattila, Pyry Nikkilä, Justus Pienmunne ja Leena Rapola.

Ohjaus: Riikka Oksanen

Dramatisointi: Pipsa Lonka

Suomennos: Laura Jänisniemi

Koreografia: Justus Pienmunne

Lavastus: Janne Vasama

Pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen

Valosuunnittelu: Kari Leppälä

Äänisuunnittelu: Eero Niemi

Naamioinnin suunnittelu: Maija Sillanpää

Dramaturgi: Henna Piirto

Röda rummet – ohjaaja Milja Sarkola ja näyttelijä Riko Eklundh esittelevät 14. syyskuuta ensi-iltansa Lilla Teaternin lavalla saavan Kaj Korkea-ahon romaaniin perustuvan näytelmän.

Rooleissa: Riko Eklundh, Mikko Kauppila, Minni Gråhn, Aino Seppo, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius.

Ohjaus: Milja Sarkola

Dramatisointi: Tuomas Timonen

Lavastus: K. Rasila

Pukusuunnittelu: Samu-Jussi Koski

Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen

Sävellys ja äänisuunnittelu: Aleksi Saura

Naamioinnin suunnittelu: Pia Kähkönen

Dramaturgi: Ari-Pekka Lahti

Dilemma – kuraattori Tuomas Laitinen kertoo Nykyesityksen näyttämöstä ja esittelee 22. elokuuta ensi-iltansa studio Pasilassa saavan Dilemma-teoksen näyttelijöiden Samuli Niittymäki ja Kreeta Salminen kanssa.

Näyttämöllä: Samuli Niittymäki ja Kreeta Salminen.

Ohjaaja: Masi Tiitta

Valosuunnittelu: Kristian Palmu

Pukusuunnittelu: Hanne Jurmu

Tuotanto: Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämö

Everstinna – näyttelijä Heidi Herala esittää katkelman 14. syyskuuta uusintaensi-iltansa pienellä näyttämöllä saavasta Rosa Liksomin romaaniin pohjautuvasta teoksesta.

Näyttämöllä: Heidi Herala

Ohjaus ja dramatisointi: Susanna Airaksinen

Lavastus ja puvut: Vilma Mattila

Valosuunnittelu: Vesa Ellilä

Sävellys ja äänisuunnittelu: Johanna Puuperä

Naamiointi ja kampaukset: Aino Hyttinen

Dramaturgi: Merja Turunen

Ape army – ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila ja näyttelijät Anna-Sofia Tuominen ja Olli Riipinen kertovat 27. syyskuuta studio Pasilassa ensi-iltaan tulevasta Okko Leon kirjoittamasta satiirista.

Rooleissa: Sari Haapamäki, Vuokko Hovatta, Pekka Huotari, Jouko Klemettilä, Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Olli Riipinen, Anna-Sofia Tuominen, Leenamari Unho, Juho Uusitalo ja Mikko Virtanen.

Ohjaus: Tuomas Rinta-Panttila

Lavastus ja pukusuunnittelu: Vilma Mattila

Valo- ja videosuunnittelu: Joonas Tikkanen

Äänisuunnittelu: Eliel Tammiharju

Naamioinnin suunnittelu: Aino Hyttinen

Dramaturgi: Ari-Pekka Lahti

Figaros bröllop – ohjaaja Jakob Höglundin videotervehdys 19. lokakuuta ensi-iltansa Lilla Teaternissa saavasta musiikintäyteisestä farssista, joka pohjautuu Beaumarchais´n näytelmään.

Rooleissa: Minni Gråhn, Joonas Heikkinen, Pia Runnakko, Ursula Salo, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius.

Ohjaus: Jakob Höglund

Tekstin sovitus: Susanne Marko ja Philip Zandén

Lavastus ja pukusuunnittelu: Sven Haraldsson

Valosuunnittelu: Ville Aaltonen

Äänisuunnittelu: Tony Sikström

Naamioinnin suunnittelu: Pia Kähkönen

Dramaturgi: Henna Piirto

Lumikuningatar – Shed-musiikkiteatterin 2. joulukuuta ensi-iltansa studio Pasilassa saavan H.C. Andersenin klassikkotarinaan pohjautuvan musikaalin esittely.

Rooleissa: Shedin lapset ja nuoret sekä Vappu Nalbantoglu

Ohjaus: Heikki Sankari

Ohjaajan assistentti: Hanna Nuorala

Shed-opettajat: Pauliina Aladin, Pauliina Kiuru ja Jyri Numminen

Käsikirjoitus: Janne Puustinen

Sävellys ja kapellimestari: Tuomas Kesälä

Sävellys ”Kevät”: Aleksi Kinnunen

Skenografia: William Iles

Pukusuunnittelu: Laura Dammert

Valosuunnittelu: Teppo Saarinen

Äänisuunnittelu: Jaakko Mäkinen

Naamioinnin suunnittelu: Henri Karjalainen

Dramaturgi: Henna Piirto

Gravity – näemme 20. syyskuuta uusintaensi-iltansa pienellä näyttämöllä saavan Helsinki Dance Companyn ja Kinetic Orchestran yhteistyössä toteutettavan tanssiteoksen trailerin ja Helsinki Dance Companyn johtaja Antti Lahti kertoo tanssiryhmän kuulumiset.

Tanssijat: Sanni Giordani, Jyrki Kasper, Mia Jaatinen, Kalle Lähde, Suvi Nieminen, Mikko Paloniemi, Justus Pienmunne ja Oskari Turpeinen.

Koreografia: Jarkko Mandelin

Lavastus ja valosuunnittelu: William Iles

Pukusuunnittelu: Elina Kolehmainen

Äänisuunnittelu: Janne Hast

Naamioinnin suunnittelu: Jaana Nykänen

Rakas Evan Hansen -musikaali esittäytyy ja ohjaaja Kari Arffman sekä Evanin roolissa vuorottelevat näyttelijät Petja Pulkkinen ja Julius Suominen kertovat 28. syyskuuta ensi-iltansa suurella näyttämöllä saavasta musikaalista.

Rooleissa: Julius Suominen, Petja Pulkkinen, Lumi Aunio, Sanna Majuri, Samuli Pajunen, Niki Rautén, Riikka Riikonen, Nina Tapio, Antti Timonen, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Akseli Ferrand, Tuukka Leppänen ja Reeta Vestman.

Käsikirjoitus: Steven Levenson

Musiikki ja laulujen sanat: Benj Pasek ja Justin Paul

Ohjaus: Kari Arffman

Suomennos: Reita Lounatvuori

Laulujen suomennos: Hanna Kaila

Koreografia: Antti Lahti

Kapellimestari: Eeva Kontu

Lavastus: Antti Mattila

Pukusuunnittelu: Elina Kolehmainen

Valo- ja videosuunnittelu: William Iles ja Toni Haaranen

Äänisuunnittelu: Jaakko Virmavirta

Naamioinnin suunnittelu: Jaana Nykänen

Tarpeiston suunnittelu: Mira Rokkanen

Lauluvalmentajat: Tim Richards ja Emilia Nyman

Dramaturgi: Sanna Niemeläinen

Aksa Korttila ja Aleksi Holkko olivat hyvässä vedossa tänään Kansiksessa 17.05.2023 Ronja ryövärintytär

Aksa Korttila ja Aleksi Holkko olivat hyvässä vedossa tänään Kansiksessa. Kevään viimeisimpiä teattereita minulla nyt menossa.

Ronja ryövärintytär

 🏹🏹🏹🏹🏹

17.05.2023

Ennenkin ovat pönthiittiset tanssineet kuutamolla....

Viirus Teatern: GUEST: Enfant Terrible. 4 FLOORS OF WHORES & Anders Carlsson

Viirus Teatern: GUEST: Enfant Terrible. 4 FLOORS OF WHORES & Anders Carlsson (SE) ensi-ilta 10.05.2023.

Mitä minä juuri näin. 

Toisaalta. 

Tällaista teatterin pitää ollakin. Eli maallisten ilojen puutarhassa Välimerenkadulla, Jätkäsaaressa Teatteri Viiruksessa. 

Yllättävää oli porkkanadippi. Ja nokkahuilulla soittaminen. Tutun folk kauhun laulun nokkahuiluversio vei tajunnan ja muistin hetkeen jossa alastomat nuoret naiset hyppäävät tulen yli kedolla hedelmällisyysrituaalissa juhannuksen aikaan. Olemmeko me suvaitsevainen pakana kuten linnanherra Christopher Lee ja katsomme tuota näkyä. Vai olemmeko me ahdasmielinen hihhuli poliisi Edward Woodward. Vai tanssimmeko me tuota tanssia. 

Viiruksen lavalla ei tanssita tuota tanssia. Olemme sisällä surrealismin, avantgarden ja undergroundin teksteissä. Se on hienoa, että nykyään myös naiset saavat olla mukana taiteentekijöinä. 

Huilut toivat mieleen myös Hieronymus Boschin erään triptyykin. 

Permantorahvaalle istujalle teatteri turvallinen paikka. Lavalla voi tapahtua mitä vaan. Tai ei nyt ihan kaikkea. 

4 FLOORS OF WHORES (Emilia Jansson & Astrid Stenberg) on saanut ruotsalaisvahvistusta eli Anders Carlssonin. Puhun, kirjoitan tästä performanssina, vaikka tämä on nykyteatteria, joka on käsikirjoitettu ja tietyn mittainen. Ja äänitaidetta. 

Ekstaattista on punaiset kinkyt PVC-saappaat, fetisismiä musta nahkainen koiranaamio. Osasta esitystä voi tulla reaktioita, jos ei kestä esim sylkeä. On punaista ruoskaa, mutta esitys ei muodostu sm-sessioksi, tai kun nykyään sanotaan BDSM, kyllä ennen 80-luvulla oli paremmin kun sanottiin vain SM, eikä puhuttu suomenmestaruudesta. Urheilussa. 

Esitys ei ole osallistava. Voit antaa lahjoja esiintyjille jos haluat. Ne ovat kovasti rapisevaan kultapaperiin kääritty... Ja rapinasta tulee jännä äänimaailma. Kun edistyksellisen esityksen nimi on KAUHUKAKARA, ihan hirvee kersa niinku, niin lahjan avaaminenon jännittävää katsottavaa, kuten jouluna. On tietenkin syntymäpäivä(t), mutta kun useampi saa lahjoja, niin se on joulu. 

Voit syöttää esiintyjälle suklaata. Voit olla syöttämättä. Esitys tapahtuu keskellä salia pitkän pöydän äärellä. Yleisö on pitemmillä seinillä. Myös äänentekijä syntsien takana on blondissa peruukissa ja reilusti sutaistussa huulipunassa. 

Miksi halvat vaaleat peruukit näyttävät hyvältä. Sopivalta. Sopimattomalta. 

Joku väittää, että teatteri on tylsää. Hän ei näköjään käy Viiruksessa. 

Myös Teatteri Takomossa, Nya Rampenilla ja puoli-Q:ssa, ja miksei kokonaisessa Q:ssa tehdään kiinnostavia ja läträäviä / jysäyttäviä esityksiä. 

Sain lipun, suosittelen, vielä on muutama esitys jäljellä. 

Lue lisää Viiruksen sivulta:

" Leikkimielinen, rietas, kehollinen tutkimus spontaaniuden raja-alueista: regressio, tuho, perversio, viettely, abjektio, orgastinen ekstaasi ja hybris.

Enfant Terrible on nykypäivän assosiaatio ranskalaisen surrealistisen näytelmäkirjailija Roger Vitracin näytelmästä ‘’Victor – eli miten lapset hallitsevat’’ (1928). Yhdeksäntenä syntymäpäivänään lapsi V päättää paljastaa perheensä kaikki salaisuudet. Aseistettuna lapsen rehellisyydellä, naiiviuudella, viattomuudella, hirviömäisyydellä, innolla ja parasitismillä, hän hyökkää kaikkeen mitä hän ei voi hyväksyä tai ymmärtää: hän on Enfant Terrible!

Esitys tutkii hypoteesia jossa spontaaniutemme, himomme ja halumme muodostavat eräänlaisen pharmakonin – ennalta-arvaamattoman efektin, joka olosuhteista riippuen voi olla sekä myrkkyä että vastalääke ja mutatoitua vastakohdakseen annostuksen ja kontekstin perusteella.

Niin, kuka on tämä V? 

Onko hän lapsi?

Hän on hyvin pitkä.

Saavuttiko hän sen, mitä halusi saavuttaa?

Ja mitä hän halusi saavuttaa?

Ottaako lapsi todella vallan?

Mitä se tarkoittaa?

Onko lasta todella olemassa?

Oletko sinä V?

Vai minä?

Onko kukaan V?

Saavutimmeko sen, mitä halusimme saavuttaa?

Ja mitä me halusimme saavuttaa?

Onko se jo tehty? "

" 4 FLOORS OF WHORES:in estetiikka muodostuu fyysisen teatterin, nykykoreografian, äänitaiteen ja performanssitaiteen vuoropuhelusta. Ryhmän aiempia teoksia ovat BLANCHE (Uniarts 2019), niXXXavuori: artfilm (Bad House festival 2021), niXXXavuori (Teater Viirus/Göteborgs Stadsteater 2021/Tampereen Teatterikesä 2022), GARDEN OF EARTHLY DELIGHTS (There is a Crack in everything festival 2022) ja The Church of 4 FLOORS OF WHORES (Hangö Teaterträff/Anti festival 2022), joka esitetään myös vuoden 2023 Baltic Circle -festivaalilla.

Anders Carlsson on ruotsalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän on tällä hetkellä tohtoriopiskelija Göteborgin yliopiston taiteen ja musiikin tutkimuksen alalla. Hän on aiemmin toiminut ruotsalaisen esittävän taiteen kollektiivin Institutetin taiteellisena johtajana ja näyttelijäntaiteen professorina Taideyliopistossa 2016-20.

Näyttämöllä Anders Carlsson, Emilia Jansson & Astrid Stenberg

Äänisuunnittelu Riku-Pekka Kellokoski

Lavastus Oscar Dempsey

Valosuunnittelu Katinka Ebbe

Taiteellinen konsepti ja tuotanto 4 FLOORS OF WHORES & Anders Carlsson

Kieli ruotsi & englanti

Kesto 90 minuuttia

Ikäsuositus suositellaan aikuisille

Sisältövaroitus sisältää vilkkuvia valoja, teatterisavua, kovia ääniä, höyheniä, gluteenitonta jauhoa "

Sekä nokkahuilut. 

Pääsin juuri ulos kirsikkaliköörin makuisesta Fight Clubista...

Pääsin juuri ulos kirsikkaliköörin makuisesta Fight Clubista... 06.04.2023 matinea Puoli-Q:n 

Korotettu lava on tabula rasa, catwalk, nyrkkeilykehä sekä ei niin hillityn porvariston illallispöytä. Esityksessä ajantaju katoaa kun Fight Club yhdistyy Tsehovin Kirsikkatarhaan.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Minna Lund (taiteellinen opinnäytetyö)

Message from Tyler – Memento mori, Kirsikkatarha

The first rule of the Kirsikkatarha is:

You let go in the Kirsikkatarha

The second rule of the Kirsikkatarha is:

You let go of the Kirsikkatarha

Olihan se!

Minna Lund:

Message from Tyler –

Memento mori, Kirsikkatarha

Esitykset Puoli-Q -näyttämöllä

5.-20.4.2023

Esiintyjät: Anna-Sofia Tuominen (Q-ensemble), Juhana Hurme (taiteellinen opinnäytetyö), Milla Kaitalahti (tait. opinnäytetyö), Ville Hilska (tait. opinnäytetyö), Veera Anttila (tait. opinnäytetyö)

" Tervetuloa kirsikkatarhaan,

and remember,

It’s gonna hurt "

Sisältövaroitukset ovat juonipaljastuksia, mutta jokainen joka kokee tarvitsevansa lukea ne, niin lukekoon. On mukavaa, että yleisö mukavuusalueineen ja mahd. triggeröivine jutskineen otetaan huomioon. Varsinkin nykyteatterissa. 

Puoli-Q:n lava voi olla Töölön pienin, mutta nyt se oli, on valtava: catwalk, nyrkkeilykehä ja paremman väen illallispöytä (mainitsiko joku porvariston hillityn charmin). 

Mutta miten puree Fight Clubin ja Tsehovin Kirsikkatarhan ristisiitos. Katselijoille muistutetaan, että kesken kaiken voi poistua, takaisin voi tulla, voi mennä kauemmaksi, tai tulla lähemmäksi. Koska kyseessä on eritteitä ja yökköilyä, mutta miltei lähihoitajalle tuttua. Ja lapsenhoitajalle.

Itsekin tulin kotiin otsatukka ns taikinassa. 

Läpinäkyvät muovit peittävät teatterisalin oviaukon, on kuin tulisimme sisälle sarjamurhaajan luolaan. Jännitystä piisaa, mutta se ei ole halpahintaista. Tyler aurinkolasit päässään viittoo käymään peremmälle nyrkkeilykehään. Menemme hitaasti. 

Tyler kertoo mikä on tämän Tappelukerhon ensimmäinen sääntö...

Joku teatterista kirkoittava (tahi kirjoittava) kaipaili lisää Jumalan teatteria, tämä ei ole onneksi sitä, koska katsojaa ja teatteritilan siivoojaa ei halveksita ulosteilla, ja koska tässä on mukana myös naisia, niin tämä eroaa jumalan teatterista. Onneksi myös naisia ja tyttöjä valitaan nykyään teatterikouluun, ja kaikki sukupuolet pääsevät esille, myös tarinoiden kirjoittajina ja päähenkilöinä.

Teatteri Viiruksessa on ollut myös virkeää nykyteatteria, jossa virkeä lista sisältövaroituksia. 

Häiritsevää voi olla nänninnäkyminen, kun imetetään samovaaria, joka taitaa olla myös isoäidin uurna. Koska Fincherin elokuvassa Meatloafin esittämä vakavasti sairas mies ottaa rinnoilleen itkevän päähenkilön, ja lohduttaa. Vai itkeekö päähenkilö. Meatloafin hahmo, tunteva, halaava karhumainen körmy kuitenkin lohduttaa, hänelle on sairautensa, lääkityksen vuoksi kehittyneet rinnat. Meatloaf oli upea artisti jolla oli oopperamaisia, goottilaisia biisejä, ja olihan hän näyttelijänä mm alkuperäisessä Rocky Horror Picture Show'n fiftari mopopoika Eddie. Mutta sittemmin hänestä tuli rokotusvastainen höhlä, joka menehtyi sitten koronaan. Niinkö se meni.

Taisin luopua englanninkielisistä kirjoista muutossa, lähtikö Fight Club romaani uuteen jakeluun.

Seksikohtaukset tehdään kunnioittavasti mm munasuojin, päällä on trikoota ja sukkahousua, hieman dystooppisesti repaleina. Koska otetaan matsia.

Mutta miksi tappelukerhon vastapelaajaksi on otettu Kirsikkatarha, eikä esim Kaksoisolentoa? Kokonaisuuden koettuani, hyvä niin.

Lavalla on nuoria ihmisiä.

Kiitoksia lipusta jonka sain.

Ja hetkestä.

Koronakesällä 2020 muistaakseni oli David Fincher -seminaari Kino Reginassa, tiirattiin Madonnan kaksi kiihkoisaa musiikkivideota, sekä elokuvia kuten Fight Club ja Seven. Fight Club aikoinaan 90-luvulla sekä koronan aikaan aiheutti kysymyksiä, kuohitseeko Ikea miehen. Mies oli kriisissä, mutta auttoiko siihen vertaistuki, vaiko liskoaivoinen, primitiivinen vimma taistella, kuin henkensä edestä. 

Tämä viikko on kova teatteriviikko:

Helsingissä tänään Puoli-Q -näyttämöllä Message from Tyler – Memento mori, Kirsikkatarha, ja tiistaina Teatteri Takomossa Umstülpung. Sekä Tapiolassa eilen Espoon kaupunginteatterilla Käärmeenpääntallaajat. Huh huh.

Suositus Grandemus Maximus

Minna Lund:

Message from Tyler –

Memento mori, Kirsikkatarha

Esitykset Puoli-Q -näyttämöllä

5.-20.4.2023

Message from Tyler – Memento mori, Kirsikkatarha

The first rule of the Kirsikkatarha is:

You let go in the Kirsikkatarha

The second rule of the Kirsikkatarha is:

You let go of the Kirsikkatarha

Lue lisää Q-teatterin sivulta:

" Kahden klassikon hikinen päällekirjoitus Message from Tyler – Memento mori, Kirsikkatarha

on kolme-eräinen tappeluseremonia muutosta ja menetystä vastaan.

Anton Tsehov kirjoitti vuonna 1904 näytelmän Kirsikkatarha.

Sen ensimmäisen näytöksen alussa on jälleennäkemisen hetki, jonka tekee erityisen latautuneeksi se, että on käynyt ilmi, että Kirsikkatarhasta on luovuttava.

Vuonna 2023 Q-teatterin Puoli-Q -näyttämöllä on tilanne, joka muistuttaa jonkinlaista seremoniaa tai tappelukerhoa. Ottelukehänä on Kirsikkatarha, jonka sisällä on viisi ottelijaa: neljä sisarusta ja Kai. Muuten tilanne on sama. Kirsikkatarhasta on luovuttava.

On vaikea paikantaa pistettä, jolloin kaikki muuttui peruuttamattomasti, mutta ennen Tylerin viestiä Kirsikkatarhan puut olivat itsestään selviä, talon esineet vain esineitä ja muistot vain historiaa.

Nyt, tässä taitekohdassa, nostalgian sumu on sakeaa ja kaikki yhtäkkiä taistelemisen arvoista. "

Tervetuloa kirsikkatarhaan,

and remember,

It’s gonna hurt

Ensi-ilta 5.4.2023 Puoli-Q -näyttämöllä

Tekijäloota:

Ohjaus ja käsikirjoitus: Minna Lund (taiteellinen opinnäytetyö)

Esiintyjät: Anna-Sofia Tuominen (Q-ensemble), Juhana Hurme (taiteellinen opinnäytetyö), Milla Kaitalahti (tait. opinnäytetyö),

Ville Hilska (tait. opinnäytetyö), Veera Anttila (tait. opinnäytetyö)

Lavastus: Riku Suvitie

Äänisuunnittelu: Axel Ridberg

Valosuunnittelu: Rasmus Strandell

Pukusuunnittelu: Hilla Ruuska

Dramaturgi: Martta Jylhä

Maskeeraus: Anu Reijonen

Valokuvaus: Pate Pesonius

Esitys on Q-teatterin ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelman yhteistuotanto.

ESITYKSET PUOLI-Q -näyttämöllä

Ensi-ilta: ke 5.4.2023 klo 18:30

Muut esitykset:

ke 12.4. klo 18:30

to 13.4. klo 18:30

la 15.4. klo 18:30

ma 17.4. klo 18:30

ti 18.4. klo 18:30

ke 19.4. klo 18:30

to 20.4. klo 18:30

huom! Esitykset alkavat klo 18.30, poikkeuksena torstai 6.4. jolloin esitys jo klo 14

Esityksen kesto n. 2,5h, sisältää pienen tauon

Sisältöhuomiot: eritteet, pahoinvointi, yökkäily, väkivalta, seksuaalissävytteinen toiminta, roiskevaara, itsetuhoisuuden esittäminen, teatterisavu

Käärmeenpääntallaajat esitys, hurme ja tanssi Espoon kaupunginteatterilla 05.04.2023.

Käärmeenpääntallaajat esitys, hurme ja tanssi Espoon kaupunginteatterilla 05.04.2023. Näin aiemmin Suistamon sähkön keikalla industraalissa, hikisessä, betonisessa tilassa, olikohan Flow festivaaleilla vuonna 2016 tai niillä main. Hypnoottinen jytke hurmasi, siinä oli jotain, vanhaa, sekä arvokasta ja maltillista pelimannimusiikkia, mutta myös mahdollisesti raveja siis reivejä (ei siis eläinrääkkäystä kuten raveja), jossa kaikui muinaiset Dionysoksen pidot, bakkanaalit, jossa hurjat naiset, mainadit, bilettivät kuin viimeistä päivää. Mutta kuitenkaan tilanteessa ei menty yli äyräiden eikä ekstaasin, ainakaan pillereiden voimin. Ikään kuin hurmosta ja alkuinnostusta, kynnystä liikkua, tai vastaanottaa, voisi säädellä. Se ei ollut negatiivinen kokemus eikä siitä tullut krapula. 

Nyt Espoon kaupunginteatterin valtasi ensin ennen esitystä Kallion lukio, samoin myös väliajalla, lämpiössä, kahvio Juorussa. 

Itse esitys oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen oli kertova ja verbaalinen. Jälkimmäisessä osassa annettiin tanssin viedä. 

#välitaukotviitti Esitys eli keikka ei ole osallistava, mutta hurmokselliseen tanssiin letkajenkassa ja taustalauluun voi pyydettäessä osallistua. Miten iloinen pelimannimusiikki ja välillä aistillinen vapaa tanssi sopii impivaaralaiseen uskontoon? Ainakin vasulaisuuteen se sopii

Kiitoksia kutsusta, sulattelen. 

Tämä viikko on kova teatteriviikko:

Helsingissä tänään Puoli-Q -näyttämöllä Message from Tyler – Memento mori, Kirsikkatarha, ja tiistaina Teatteri Takomossa Umstülpung. Sekä Tapiolassa eilen Espoon kaupunginteatterilla Käärmeenpääntallaajat. Huh huh.

Suositus Grandemus Maximus

Aivan liian vähän on tanssikuvia. Yllätysvierailijana esityksessä oli flamencotaituri Kaari Martin, jota olen kuvannut erinäisissä tapahtumissa, tässä kirjakaupassa. Häneltä kysyttiin, mihin sinä uskot. 

Tekijäloota:

TYÖRYHMÄ

Esitysdramaturgia ja ohjaus Marjo Kuusela

Musiikki Anne-Mari Kivimäki

Koreografia Reetta-Kaisa Iles

Lavastus-, valo- ja videosuunnittelu Janne Teivainen

Pukusuunnittelu Mirkka Nyrhinen

Äänisuunnittelu Antti Puumalainen

Ääniteknikko Taito Hoffren

Näyttämöllä Johanna Elovaara, Reetta-Kaisa Iles, Tuomas Juntunen, Taito Hoffren, Anne-Mari Kivimäki, Pekko Käppi, Ville Rauhala, Antti Puumalainen, Riikka Puumalainen, Timo Saari, Patrik Riipinen ja Kallion lukiolaiset 

Yhteistuotanto Folk Extreme, Tampereen Työväen Teatteri, Espoon Kaupunginteatteri, Tanssiteatteri Tsuumi, Tampereen Yhteiskoulun Lukio (TYK) 

Lue lisää Espoon kaupunginteatterin sivulta:

Käärmeenpääntallaajat on hurmoksellinen ja kiehtova sukellus menneisyyteen ja takaisin, täynnä 

raivokasta etsintää ja vavahduttavaa iloa. Teatterin valtaa etnoteknoyhtye Suistamon Sähkö, hypnoottinen underground-trio Palomylly, Tanssiteatteri Tsuumi, Folk Extreme, hurjat Kallion lukiolaiset ja yllätysvierailija.

Käärmeenpääntallaajat vie meidät aina kolmen vuosisadan päähän, unohdettuihin tositapahtumiin, eteläpohjalaisen uskonlahkon mystisiin menoihin. Luvassa on vahvasti elämyksellinen ja yllätyksellinen ilta kaikille aisteille. Löydämmekö vastauksen siihen, mitä merkitsee usko ja mihin asti olemme valmiita sen perässä menemään?

Käärmeenpääntallaajat kertoo salatusta yhteisöstä, ankarasta onnen tavoittelusta ja vapauden kaipuusta. Se on niin festivaali, rituaali, rock-konsertti kuin visuaalinen tanssiteos, jossa mukana nuorten lukiolaisten omia näkyjä ja näkemyksiä.

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä 16.3.2023.

" PANEELIKESKUSTELU

Ruumiin ilo ja uskonto -paneelikeskustelu torstaina 9.2. klo 18. Keskustelijoina näyttelijä Seela Sella, näyttelijä-muusikko Elsi Sloan, ohjaaja Marjo Kuusela, kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth sekä TTT:n johtaja Otso Kautto. Keskustelua johdattelee ohjaaja Kari Paukkunen. Tampereella käyty keskustelu tallennettiin ja sen voi katsoa Youtuben kautta. "

UMSTÜLPUNG hekotuttaa Teatteri Takomossa 04.04.2023

UMSTÜLPUNG. Kylläpä oli mukava Tipi-instituutin Umstülpung tuolla Teatteri Takomossa eilen 04.04.2023. Trilogian toisessa osassa "  Viiksi-instituutti on muuttunut Tipi-instituutiksi. Tipi viittaa sanoihin “tissi” ja “pimppi”, mutta tarkoittaa muutakin."

#teatteri

Naurua

Se voi tarkottaa myös takinkääntöä, näin vaalien jälkeen ja NATO-päivänä #umstülpung

Missä muualla pääsee olanyliheittimellä näytettyjen kalvojen äärelle absurdille, Viiksi-instituutista luennoitsija. 

Vortexiin, luontoretkelle, vuodenaikojen syntyyn Persephonen johdolla, Sabrinan junttidiskoon. Pääsiäisen jumalatar Esteri on pupu, joka munii meillesuklaamunat...

Tämä viikko on kova teatteriviikko:

Helsingissä tänään Puoli-Q -näyttämöllä Message from Tyler – Memento mori, Kirsikkatarha, ja tiistaina Teatteri Takomossa Umstülpung. Sekä Tapiolassa eilen Espoon kaupunginteatterilla Käärmeenpääntallaajat. Huh huh.

Suositus Grandemus Maximus

Lue lisää teatterin sivulta:

"Umstülpung on Joanna Haarttin, Hanna Raiskinmäen, Noora Dadun, Niina Sillanpään, Niina Hosiasluoman ja Anna Antsalon muodostaman kollektiivin toinen esitys, joka jatkaa Viiksi-instituutissa aloitettuja hoitavia tutkimuksia. Tutkimus on siirtynyt vaiheeseen, jossa Viiksi-instituutti on muuttunut Tipi-instituutiksi. Tipi viittaa sanoihin “tissi” ja “pimppi”, mutta tarkoittaa muutakin. "

" Tipi-instituutti selvittää “umstülpung”-tapahtuman olemusta. Umstulpüng on ympärikääntyvä liike, lainalaisuus, jota voi tarkastella myös sieluntapahtumana, jossa sisäisyys kääntyy maisemaksi. Ympärikääntymisen kautta on mahdollista havaita niin yhteiskunnallisten rakenteiden, nyrjähtäneen luontosuhteen, kuin sisäistettyjen suojautumismallien piilottamia olentoja ja olomuotoja.

Tipitutkimukset kuljettavat instituuttilaiset myös länsimaisen draaman juurille läpivalaisemaan koko myttyyn menneen kuvion.

Näyttämön integroivassa pyörteessä sielun kadotetut, irtileikatut ja torjutut osat voivat näyttäytyä haluamallaan tavalla.

Umstülpung kulkee kohti trilogian päätösosaa, Parantajaa. Sen toimintaa ohjaa muutoksen välttämättömyys. "

Esityksen kesto väliaikoineen noin 2,5 h

Työryhmä: Joanna Haartti, Hanna Raiskinmäki, Noora Dadu, Niina Sillanpää, Niina Hosiasluoma ja Anna Antsalo

Kuva: Anna Antsalo

Teatteri Viiruksessa oli Anssi Niemi irti sooloteoksessaan STRAIGHT ACTING. Kuinka upeasti leikattu voikaan näytelmä olla, ajoitukset, tykitykset

Teatteri Viiruksessa oli Anssi Niemi irti sooloteoksessaan STRAIGHT ACTING tänään 15.03.2023. Viirus Straight Acting kausi 10.03-01.04

GUEST: Straight Acting

Niemi/Arikka/Pääkkö/Sirainen

Teatteri Viiruksessa oli Anssi Niemi irti sooloteoksessaan STRAIGHT ACTING vieraileva teos tänään 15.03.2023. Suomenkielinen teos. Kuinka upeasti leikattu voikaan näytelmä olla, ajoitukset, tykitykset, vaihdot osuvat niin nappiin että hitaampia heikotti. Perse ja sielu paljaana oli manifestissa, jossa saa nauraa riekkua mukana, tukea, juhlistaa kuten Pridessa, barrikaadeilla, mutta myös käsikirjoituksia lukiessa. 

Että kuka kertoo kenen tarinan, ja mistä positiosta. Kun itse on kyllästynyt valkokankaallakin valkoheteromiehen tarinaan valkoheteromiehestä, jonka käsikirjoittaa valkoheteromies ja ohjaa, tuottaa, ponsoroi valkoheteromies, kuinka seksististä soopaa jaksavatkin, niin välillä jää näkemättä muitakin vähemmistöjä. Että aina löytyy vähemmistö joka on alistetumpi kuin sinä/sinun. Kuka saa näytellä ja ketä. Kyse on ainakin rahasta, kassamagneeteista, blockbuster-elokuvista joihin satsataan rahaa, joiden on pakko menestyä eli joiden on oltava konservatiivisiä ja miellyttää kaikkia. Tai ainakin valkoisia heteromiehiä rampot ja shuk norrosit, conanit. 

Kun taas kaapelikanavilla eli nykyään suoratoistoissa, tv:ssä, indieissä ja lyhärissä saa olla monenlaista tyyppendaalia kengänkuluttajaa. 

Mutta esityksessä ei ole pahiksina, homofobian levittäjinä ja ylläpitäjinä persut ja muut natsit. Vaan ihan tavalliset ihmiset työpaikalla, harrastuksissa. Kouluissa.

Anssi Niemi on eräitä lemppareitani teatterissa yksin tai ryhmässä, kuten Q-teatterilla Saara Turusen teossarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa, elokuvien ja sarjojen pienissä rooleissa kuten Armomurhaaja ja Sekasin, eikä ole liian pieniä rooleja. 

Joku rooli voi tietty olla liian kaponen. Äänikirjojen äänenä hän on myös herkkä, ja sana herkkä laajenee moneen suuntaan.

Anssi on laajentanut miehen tai pojan kuvaa kuten esim Pekka Strang, Paavo Kinnunen, Samuli Niittymäki, Johannes Holopainen, Mikko Kauppila, Markku Haussila ja Aleksi Holkko. Ettei tarvi olla ja ähistä pelkkä suo kuokka ja Jussi, eikä pelkkä Tuntematon, eikä Herra 47.

Reilun tunnin mittainen esitys on sopivan mittainen, jännite pysyy, ja Anssi tai siis Aatu on yhtä yleisön kanssa. On mukavaa kun yleisö on villinä, hoksaa, tukee ja hirnuu. Jos toinnun raapustan lisää. 

Sain lipun, kiitoksia. Nautin. 

Millaisia homorooleja olen nähnyt, tai seksuaalivähemmistöjä? No, ainakin Teatteri Viiruksessa on ollut viime vuosina / kuukausina eurooppalaista diversiteettiä eli ruotsalaista monologia kuten Gud skapade människan och jag skapade kuken, suomeksi jotensakin jumala loi (teki) ihmisen ja minä loin (tein) kullin. Se oli monologiesitys transliikkeen pioneeristä Michael Dillonista. " Hän oli ensimmäinen transmies, joka otti testosteronia ja teki falloplastisen korjausleikkauksen. "

Kotimaisia näytelmiä on ollut mm Scream - the love Story, Kissani Jugoslavia ja Bolla. 

Ja tietty Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3. 

Tv:ssä pyöri noin 2010-2013 Spartacus tv sarja, jossa oli rivakkaa miesten välistä mittelöä, myös seksuaalisesta. Gladiaattorit toimivat myös varakkaimpien frouvien viihdykkeinä. Sitäkö Teatteri on. 

Älä kerro äidille (Queer as Folk) oli mainio sarja 90-luvun lopulta, mutta siinä oli ikävästi rooleja naisille, jotka nähtiin vain fag hag'eina. 

The Whale oli viimeisin homorooli minkä näin valkokankaalta. Sen näytteli streitti mutta merkittävä ja nöyrä Brendan Fraser. 

Priest (1994) elokuvan omistan VHS-kassuna. Pride (2014) on nähty, samoin Neljät häät ja varsinkin ne yhdet hautajaiset. 

Paljon on nähty homoelokuvia. Mutta kuinka monessa on näyttelijänä ollut hetero. 

Tekijäloota 

Käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijäntaide Anssi Niemi

Dramaturgia Rasmus Arikka

Äänisuunnittelu Vili Pääkkö

Valosuunnittelu Jaakko Sirainen

Koreografinen ja liikkeellinen neuvonantaja Suvi Kemppainen

Tuotanto Tinni Torikka

Tekniikan ajo ja esityskuvat Vilma Vantola

Grafiikka ja promokuvat Mikko Roininen

Kieli suomi, tekstitetty ruotsiksi ja englanniksi

Kesto  noin tunti ja 15 minuuttia

Lue lisää Viiruksen sivulta :

" Ensimmäinen rooli on hetero.

Straight acting = Homoseksuaali mies, jonka käyttäytyminen ja habitus vastaavat perinteistä heteromiehen stereotyyppiä. Termiä voidaan soveltaa homomiehiin, jotka osoittavat perinteistä maskuliinisuutta omasta taipumuksestaan, sekä niihin, jotka performoivat sitä muista syistä, kuten mahtuakseen normiin. Terminä kyseenalainen.

Straight Acting on näyttelijä Anssi Niemen räävitön sooloesitys sisäistetystä homofobiasta ja vakuuttavan miesnäyttelijän kuvan täyttämisestä. Tämä on esitys uskottavuudesta, näyttämön ja seksuaalisuuden välisestä jännitteestä sekä identiteetin ja roolin suhteesta.

Onko rooli viikinkisarjassa miesnäyttelijän uran täyttymys? Auttaako mielikuva rotasta paikkaamaan kokemuksen puutteen pillusta? Pitääkö heteroroolia varten kasvattaa persekarvat? 

Straight Acting on komedia, joka saattaa itkettää.

Kuin Kiviä taskussa, homohoukuttimella. "

Ikäsuositus esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.

Sisältövaroitus kovia ääniä ja vilkkuvia valoja

Esityksen valmistamista ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Taiteen edistämiskeskus, Yrjö Sirolan Säätiön, Teatterin tiedotuskeskus TINFO ja Suomen Kulttuurirahasto

Straight Acting

Lehdistökuvat (Vilma Vantola)

Kom-teatterin Rikkaruoho 14.03.2023

Kom-teatterin Rikkaruoho 14.03.2023. Lava on kokonaan vihreän eri sävyissä, myös betoniosat. Ehkä. Keinonurmi on vihreää. Näyttelijöiden vaatteet vihreitä. Valaistus on välillä normaalia, välillä valo on vihreä, välillä punainen. Tai neon fuksiaa. Teos on tragikomedia, näytelmäversio Otto Gabrielssonin romaanista, joka on suomennettu vuonna 2020 nimellä Rikkaruoho. Alussa on vihainen teini, Otto Gabrielsson, joka shättäilee koneella. Nimimerkki näyttää Ted K:lta, ubabomberilta. 

Olemme rannalla, ei, vaan ruohikolla. Olemme saaressa. Olemme Längtan efter pappa -retriitillä. Kaikki osallistujat ovat nimeltään Otto Gabrielsson. Ottoja on eri-ikäisinä. Tragikoomista retriittiä tahi psykologista viikonloppua vetää myös psykologi Otto Gabrielsson. Oikean elämän Otto opiskelee psykologiaa kirjansa kirjoittamisen aikoihin. Hän on Jörn Donnerin avioton poika. 

Lavalle lävähtää Donnerin Mammutti. Tragikoomista. 

Joulunvietto voi tuoda mieleen Helsingin kaupunginteatterilla pyörinyt Fanny ja Alexander näytelmän. Ave Maria laulu on sovitettu uusiksi, ja se tuo mieleen tuoreimman Batman elokuvan, jossa Aave Mariaa soi hylätyssä orpokodissa, kun miljunääri Wayne unohti maksaa mm ylläpidosta. Riddler eli arvuuttelija likaisessa, hylätyssä orpokodissa soitti tuota poikakuoron hymniä. Hylättynä poikana. Mutta tässä Ella Mettänen tanssii sen tahdissa hetken flamencoa, tehden varjoteatteria. 

Muutakin varjoteatteria nähdään. Nykyteatteria. Niin, oliko yhtään kreikkalaista tarinaa onnellisesta perheestä? 

Ella Mettäsen laulu koskettaa, linkittyy, larger than life. Väliaika.

Kirja on oikeasti kirje isälle, joka hylkäsi. Otto Gabrielsson: Rikkaruoho, 2020. Luen lukenut vasta 10 %. Mutta jo siinä alussa olevia lauseita käytetään tässä.

Esitys toi sisällöltään mieleen Mia Hansen-Løven elokuvan Kohtauksia eräältä saarelta (2021, Bergman Island) jossa elokuvia tekevä pariskunta matkusti töihin Fårön saarelle, turistikohteeseen, mekkaan, jossa Ingmar Bergman eli, ja teki töitä, ja kuinka elokuvien rakastajat palvovat yhäkin Bergmania, mutta saaren asukkaat taas eivät. 

Kuinka Bergman pystyi tekemään niin monta elokuvaa ja näytelmää? Hänen ei tarvinnut huolehtia lapsista joita teki 6 naiselle yhteensä 9 kpl. Vai miten se menikään. Miestaiteilijan vapaus.

Jörn Donner, Jörkka, ei ollut Suomessa sketsihahmo, vaan helposti tunnistettava karaktääri, imitaattorin matskua. Jalustalle nostettu mies, joka on toisaalta pyhä, siis koskemattomissa, kahtaalta paha. Kun Milonoff imitoi eli näyttelee Jörkkaa nojatuolissa, on hän selin yleisöön, ja graafinen hahmo muistuttaa seksistisen tv sarjan Mad Men hahmoa nojatuolissa. 

Ehkä myös vähän Kummisetää.

Uudet komilaiset Ella Mettänen ja Miiko Toiviainen sopivat mainiosti ensembleen. 

Saako tällaisen kirje-romaanin tehdä? Saako siitä tehdä näytelmän, esityksen? Totta kai! 

Onko tässä liikaa tirkistelyä? Ei. Lukija ja katsoja on hyvien puolella. Jörkkaa ei ole känseloitu. Kaapin päälle nostettuna pönöttävänä tahi laiskasti istuvana miestaiteilijana, mammuttina, sen taantumuksellisessa muodossaan. Miten mammuteille kävi. 

Hylätty mammutinpoikanen piipittää yksin. Se on osin itseironinen, mutta selkeä kirje, viesti, taidetta. 

Poika, aikuisena, keski-ikäisenä miltei, sanoo mammuttia papatiksi. Se on pehmeä vanhus paappa papatti. Joka ehkä papattaa. 

Teos ei ole isänmurha, viittauksena Niko Saarelan Hamletinkoneeseen, joka nähtiin Kom-teatterin aulanäyttämöllä jokunen vuosi sitten. 

Kuinka tunteisiin tämä meni, menee. Jörkka tanssii, tanssi Rakkautta ja anarkiaa elokuvajuhlien railerissa Chisun kanssa kuten Pulp Fictionin twist-kilvassa, ehkä stunttiakin käytettiin, Jörkka sanoi railerin lopussa Tehkää ite perässä. Ehkä. 

Viimeksi näin Jörn ja Rafael Donnerin vuonna 2018 Akateemisessa kirjakaupassa, kun heitä haasteli Pekka Strang. Paikka oli tuupaten täynnä, sain huonoja kuvia, ja kuulin hädin tuskin mitään. Jörkka oli heittänyt provon aiemmin mediassa. 

Lavalla viskotaan Mammuttia, Jörn Donnerin omaelämänkertaa. 

Ihmettelin miksi julkaistaan miesten kirjoittamia yli tuhatsivuisia järkäleitä. 

Laura Mattila on ohjannut tämän kunnioittavan ja raikkaan teoksen, joka välillä tuntuu kolmen minuutin ajan Voice of Finlandialta, erinomaisessa lauluesityksessä. 

Niko Saarelan vihreälle kynsilakalle erikoismaininta. 

Vilma Melasniemi näyttää Pussy Riotilta kun mustien hiuksien seassa on sinisiä raitoja, hän myös tarttuu mikkiin. 

Vihreä on toivon, kevään ja kasvun väri. Samoin kateuden ja rahan. Kaksi jälkimmäistä liittyy kustannustoimintaan. Ainakin Ruåtsissa. Toisaalta Suomen kustannusmaailma on rohkeampi, ja julkaisi kirjan Rikkaruoho. Ruotsalaiset eivät uskaltaneet. 

Sain lipun, kiitoksia. Tämä muhii mielessä pitkään.

Tekijäloota 

Näyttämöllä Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela ja Miiko Toiviainen

Otto Gabrielssonin kirjasta (suom. Laura Kulmala) dramatisointi ja ohjaus Laura Mattila

Lavastus Julia Jäntti

Pukusuunnittelu Mirva Mietala

Valosuunnittelu Veli-Ville Sivén

Äänisuunnittelu Jani Rapo

Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen

Ohjaajan assistentti Tiiu Poikonen

Yleisötyö Jenni Bergius, Rosa-Maria Perä ja Maaretta Riionheimo 

Lue lisää KOMin sivulta :

" Millaista jälkeä tulee, kun hylätty poika päättää lainata kansakunnan provokaattorina tunnetun isänsä kirjallista otetta ja kirjoittaa armottoman, julkisen jäähyväiskirjeen kaikkien suomalaisten tuntemalle isälleen?

Yllättävää kyllä, siitä syntyy kipeän lisäksi kammottavan hauskaa teatteria, joka nauraa kirpeästi sille, miten pieniä ihmisiä me kaikki tahoillamme olemme.

Otto Gabrielssonin kirja Rikkaruoho: Viimeinen kirje isälle (S&S, 2020) kertoo katkeran totuuden lähisuhteesta, jota ei koskaan ollut. Vuonna 1981 Tukholmassa syntynyt Gabrielsson sai äitinsä sukunimen. Henkilötietoihin ei merkitty isästä mitään, sillä vastasyntyneen lapsen isä oli tahollaan naimisissa, äiti ei. Isän nimi oli Jörn Donner.

Rikkaruoho on hylätyn mammutinpoikasen piipitystä pimeydestä, pienen kirpun puheenvuoro suurmiesten selkien takaa.

Rikkaruohon sovittaa ja ohjaa Laura Mattila (s. 1990), turkulaissyntyinen nuoren polven teatteriohjaaja. Näyttämöllä poissaolevien isien kanssa varjonyrkkeilee koko KOM-teatterin ensemble Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela ja Miiko Toiviainen. "

Talvisota ennakko 07.03.2023. Teatteri Avoimien Ovet

Talvisota ennakko 07.03.2023. Teatteri Avoimien Ovet. 

ohjaus Hanna Kirjavainen

rooleissa Kati Outinen, Ella Pyhältö, Anna-Leena Sipilä

ensi-ilta 8.3.2023

esitykset ajalla 7.3.–29.4.2023.

Kohtalottaret kutovat elämänlankaa. 

Mihailov — Lahti — Durnenkov — Kirjavainen — Kazachkov

Talvisota
– yksi sota, kolme tarinaa

Olemme kolmessa aikatasossa, Talvisodan ajassa, vuodessa 2009, ja sitten viime aikojen Matiupolissa. Hyvin niukasti lavastettu esitys voisi kulkeutua useampaankin teatteriin, maahan. Lavalla on valkoista verkkoa ja lankaa, on rukki. On symboliikkaa, on puhumattomuutta. Kolme naista, kolme on pyhä luku, 

on mennyt, onbnykyinen ja on tuleva, kuten antiikin aikoina. Ja kuten nykyteatterissa. Kohtalottaret kutovat elämänlankaa. Kutovat tarinoita. Verkostoituvat. 

Taustalle heijastetaan liikkuvaa, sykkivää psykedeelistä pitsiä, se on kuin fraktaalia, jossa palaamme ytimeen. Joka on aina sama. Kohtausten välillä soi slaavilaisen naisen lähes sakraali laulu, sitten tulee jingle, äänimerkki, joka on kuin uutisista, tai Lars von Trierin Valtakunnasta. 

Olemme vakavia, vitsejä ei ole paljoa, olemme sodassa. 

Raatteen tiellä - WHAT?? Ja Mainilan laukauksissa - WHAT?? 

Kolme näyttelijää näyttelee kaikki roolit, miesten, naisten. Sotilaat, kummaltakin puolelta rajaa. On videotaustaa. 

Vasta toisessa osuudessa välitauon jälkeen huumori on mukana, ja se on mustaa, ja hersyvää. Olemme noin vuodessa 2009 tahi 2012, kun suomalainen, ukrainalainen ja venäläinen - eivät menneet saunaan, eivätkä rabbin kanssa baariin, vaan olivat näytelmäkirjailjoita. Että kirjoitetaan workshopissa yhessä talvisodasta. Miltä Talvisota näyttää venäläisille. Entä suomalaisille. 

Vähintäänkin ajankohtainen, koskettava, minimalistinen. 

Myös naistenpäivänä. 

Ajattelen myös ukrainalaisia vahvoja, rohkeita naisia, jotka puolustavat maatansa ja identiteettiänsä vastenmielisen putinisnin raukkamaisessa ja täysin turhassa hyökkäyssodassa. 

Slava Ukraini! 

Paljon ovat suomalaiset naiset kirjoittaneet sodasta, sodan vaikutuksista, faktaa ja fiktiota, kuten Rosa Liksomin Väylä. Hienoa, että naiset ja tytöt pääsevät nykyään teatterikouluun, näyttelijöiksi, ohjaajiksi, käsikirjoittajiksi. Teatterinjohtajiksi. Kapellimestareiksikin. Tulin suoraan Tár -elokuvan näytöksestä tähän näytelmään. 

Kiitos kutsusta. 

Kyllähän tämä soi pitkään mielessä. 

Tekijäloota:

rooleissa Kati Outinen, Ella Pyhältö, Anna-Leena Sipilä 

ohjaaja Hanna Kirjavainen

näytelmäkirjailijat Hanna Kirjavainen (Suomi), Ari-Pekka Lahti (Suomi), Oleg Mihailov (Ukraina), Mikhail Durnenkov (Venäjä), Evgenii Kazachkov (Venäjä)

dramaturgi Iida Koro

kääntäjä Anna Sidorova

skenografi Tinde Lappalainen

äänisuunnittelija Juha Tuisku

valosuunnittelija Jere Kolehmainen

videoassistentti Ilari Kallinen

järjestäjä, ompelija,

skenografin assistentti

Helena Parikka

Lue lisää Teatteri Avoimien ovien sivulta : 

" 

Teatteri Avoimien Ovien kevään 2023 päätuotanto on Talvisota, suomalais-ukrainalais-venäläisenä yhteistyönä syntyneen näytelmän kantaesitys. Esitys on yritys hahmottaa historiankirjoitusten ulkopuolelle jäänyt totuus Suomen talvisodasta 1939, totuus, joka ei palvele minkään maan poliittista agendaa. Talvisota on episodimainen kaleidoskooppi kolmelle naisnäyttelijälle, kolmella aikatasolla liikkuva teos kolmen kansakunnan näkökulmasta sotaan. Esitys ulottaa juurensa sodan myyttiseen ulottuvuuteen ja tunnistaa ylisukupolvisen taakan jakamisen tarpeen. Talvisota toimittaa seremonian, jossa suoritetaan anteeksiannon riitti tulevien sukupolvien taakan keventämiseksi.

Näytelmäteksti sai alkusysäyksensä vuonna 2009 Baltic Circle -festivaalin yhteydessä järjestetyssä suomalais-ukrainalais-venäläisessä tekstityöpajassa, jossa luotiin talvisotaa käsittelevä lukudraama. Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan sen samankaltaisuus talvisotaan herätti kirjailijoissa tarpeen avata ja päivittää työpajassa kirjoitettu materiaali. Samalla näytelmään haluttiin lisätä kirjailijoiden nykyinen elämäntilanne: työpajaan osallistuneet kaksi venäläistä näytelmäkirjailijaa elävät maanpaossa mielipiteidensä vuoksi, ukrainalaisista yksi on rintamalla, toinen kirjoittaa näytelmäämme raunioiden keskellä, ohjustulessa, ilman sähköä.

Talvisota-esitys on pasifistinen manifesti menneiden sukupolvien kunniaksi. Sen ylevä tavoite on yrittää oppia totuus itsestä ja omasta maasta katsomalla toisen kansakunnan peiliin. Esitys etenee eri aikatasoilla, aina ukrainalaisen sotilasparaatin pasunistin viime hetkistä Raatteentiellä vuonna 1939, ja vuoden 2022 Harkovaan rintamalle kadonneen näytelmäkirjailijan etsintöihin. Talvisodan avainteemoja ovat propaganda ja manipulaatio, vihollisuus ja ystävyys, sekä pienen ihmisen pyrkimys toteuttaa arvojaan valtiokoneiston luoman tarinan keskellä. "

Kantaesitys ke 8.3.2023 klo 19.

Esitykset ajalla 7.3.–29.4.2023.