Tiddiddiddiddididii, 70-luvun kukkopillijytä toimii. Vierailin Medusan huoneessa, toistamiseen, naisen eurolla. Elämme toisaalta niin huikeaa teatterikevättä ja toisaalta hyvin seksistiä aikoja. Palkoissa, eläkkeissä, valinnoissa. Näytelmä tutkii, kertoo, raottaa, mikä on hiljentäminen. Ja miksi miehet sitä harrastavat. Ilahduttavaa, ahdistavaa, absurdia parhautta ämpärikansalle. Mikä tekee kirjasta klassikon? Riemastuttava lukupiiri. Lamaannuttava ja voimauttava, absurdi ja tunnistettava.Tässä on raapaisuja, kuten Sappfon ruukusta, sirpaleita, osia, merenväristä mosaiikkia.
Meillä oli mummolassa kaunis esine kakluuni päällä. Se oli valtava simpukka. Lapsuuden simpukka on jotain toista, ehkä se oli harvinainen matkamuisto 50- tai 60-luvulta kun vielä tehtiin laivalla matkoja eksoottiseen Espanjaan tuolta pienestä kylästä, Pohjoisessa. Kuuluiko sieltä meren kutsu, vai Virginia Woolfin... Me asuimme järven rannalla, järvessä asui Näkki, ja rannalla oli komea kiviaita, jossa asui käärmeitä. Normiperhe-elämää, siis. Välillä hevoset karkasivat aitauksesta, ja tömistelivät akkunan alla, kuten unissa, painajaisissa. Heitin äidin hääsormuksen ikkunasta ulos, ja lensi kaninkoloon, tai paremminkin myyränkoloon orapihlajan ja kartanoruusujen sekaan.
Lapsuuden simpukka on aivan toinen kuin 1990-2019 ajanjakson simpukka, simpukka avautuu, simpukka eläinrääkkäyksenä, turhat helmet kaulalla, etuoikeutetulla.
Toisaalta simpukka avautuu, naisen seksuaalisuus, mitä tyylilajeja, kielikuvia voi, saa, käyttää. Oliko kellään helmikoruja? Taisi kurpitsakeiton keltaisessa mekossa olleella uhkealla, eläväisellä naisella helmikorvakorut.
Simpukka oli lampetti, kaunis, hauras, samoin simpukkarasia muistuttaa kierukkaa, tai muuta ehkäisyrasiaa. Naisellista tavaraa, naisellista, tavaraa, rasiaa.
Kuukautiset, terälehdet, riesa, tahra, naiseus. Kuinka huvittavaa, ettei vieläkään mainoksissa kuukautisveri ole punaista vaan sinistä, kuten roboteilla.
Kuinka hurjaa on vuonna 2019 kuulla, etteivät kehitysmaan tytöt pääse kouluun kuukautisten ajaksi. Me olimme kehitysmaa 1800-luvulla. Ja sen jälkeenkin.
Medusan huoneessa on niin paljon symboliikkaa, etten sitä tässä paljasta. Kanamaisuus, miksi olla kana, nokkimajärjestys, jyvät akanoista, nokittaa... Toimistossa, työelämässä, miksi nainen joutuu nokkimaan murut lattialta. Helmikana.
Kaunotar ja hirviö. Naisen ulkonäkö ja miehen ulkonäkö. Tarvitaanko prinssiä pelastamaan? Joskus kaunotar pelastaa hirviön, opettaa takaisin luottamaan, ja paluun arkeen.
Mutta kuka on tarinan Kalypso? Onko se nainen, jota ei vaienneta, nainen, jonka päätä ei leikata. Onko tämä naisten odysseia? Mitä karikkoja naiset kohtaavat? Vaikka emme eläkään bionäärisessä muailmassa, emmekä edes binäärisessä, vaan paremminkin non-binäärisessä (muunsukupuolinen tai ei-binäärinen), niin tässä näytelmässä on tiivistetty ja selkeytetty seksismi. Naiset ja miehet. Niin kotona kuin toimistossakin. Rikos, ja miten se selvitetään. Miespomo painaa villaisella, ei pidä minään alaistensa kokemaa seksuualista häirintää tai nimittelyä, kiusausta.
Ja paskat, että kalypso olisi kuollut suruun.
Mille saa nauraa. Kenen kanssa saa nauraa.
Kuka saa olla hirviö, miten hirvíö hiljennetään, miten hirviötä koulutetaan?
Lars von Trierin naiselokuvissa naiset pelastavat maailman, mutta murenevat itse.
Itze en koskaan muista, että Poseidon on r/iskaaja. Muistan Meduusan aina hutrjana, vahvana, kestävänä, luovana. En missään nimessä uhrina.
Katja Küttner ja Elina Knihtilä ovat tavallisia naisia, taivaallisia naisia. Heillä on laamapaitaa ja kureliiviä. Kumpikin näyttelijä on huikea joka saralla, teatterissa, sarjassa, leffassa ja luennolla, seminaarissa, lehden haastattelussa, kyseenalaistamassa, muuttamassa asioita, oikomassa oikeutta....
Seireeni ( Aksinja Lommi ) hurmaa ämpärikansaa. Liikkeet ja eleet purkanjäyskytyksineen ovat tuttua musiikkivideoilta ja mainoksissa, joissa nuorilla, hoikilla naisilla ei ole huolen häivää. Lommin näyttelemä poika, tai nuori mies näyttää etuoikeutetulta amerikkalaiselta, jonka ei tarvitse pyytää anteeksi telemäänsä seksuaalista härintää tai nimittelyä.
Ylermi Rajamaa - tai hänen roolihahmonsa - hiippailee lavalle kuten tavallinen vintage töölöläinen lohvertelija, sellainen rauhallinen kaveri, nuuskanvärisissä pikkukengissä, joissa Hercule Poirot ei astelisi. Hän avaa radion, ja kritisoi naistoimittajien ääntä, kimeää ääntä. Ja naurunremakkaa.
Tommi Korpela on myös miehenä tässä, heillä on mylhemmin, toisaalta, miesten lukipiiri. Perseitä, perseitä, perseitä. Onko Corto Maltese, merimies läsnä. Pitääkö sen olla.
Musiikista. Hyväntuulinen jatsi soi, mutta se yhdistyy Woody Allenin leffojen lopputeksteihin. Onko tämän kuten kamppis Otetaan yö takaisin, ettei Allenilla ole yksinoikeutta just tällaisen jazzin soittamiseen.
Olen tyytyväinen että minulla on Virginia Woolfin huone, joskin ei kauaa, raha puhuu, ja kirjoittavan naisen on löydettävä uusi Huone. On hieman arvelluttaa yhdistää Woolf, ja meri. Nainen joka kävelee, kivet taskussa, aaltoihin. Mitä aalloista syntyy. Afrodite, Venus, taidetta. Mutta kenen tekemää? Ja kenen silmin?
Huvittavaa kyllä, kesken kirjoittamisen intrnet loppui. Se vaati lisää rahaa. Pitää olla tyytyväinen, että kotona on toimiva tietokone, jolla voi kirjoittaa, vaikka oikoluku uupuu, ja lukihäiriöisenä ja ADHD dc:nä se hidastaa tätäkin blogia. Täytyy olla tyytyväinen, että on oma huone.
Joskus oma huone sijaitsee kirjastossa, siellä on yksi hiljainen paikka, mutta varsinkin helteellä se on sietämätön, kun siellä on miehiä, joita ei kiinnosta oma hygienia. Umpiotilassa. Yäk. Toisaalta olen kirjoittanut myös metrossa jossa on ilmainen wifi - silloin kun on ollut varaa metrolippuun. Tai kklippuun. Tai kahden viikon lippuun.
Kahviloissa meillä ei tietenkään ole varaa käydä, tietenkään, mutta joskus on pakko päästä vessaan, ja vaikka lukemaan sähköpostit. Tukholmassa Pressbyrånit ovat naisten omia huoneita, kun siellä on ilmainen wifi, ja ehkä halvin kahvi ja leiväntapainen tai nisu. Tai tietty Ö&B:stä voi hakea halvinta leipee...
Mutta hampurilaispaikat kuten Hesburger ja Burger King käyvät, kun ne ovat 24 h auki, ja ovat turvallisia tiloja syödä se soijatortilla ja yöllä odottaa yöbussia, kun kaikki linkkariasemat ovat kiinni ihan järjestään. Ja järjettömyyttään. Noissa hampparipaikoissa nainen voi ladata puhelinta ja kameraa ja kannettavaa, sekä nauttia ilmaisesta wifistä, ja 8 euron ateriasta. Tai 10 euron jos ottaa kahvin. Tao 6,90 egen aterian, kun käyttää kuponkia.
Nämä hampurilaispaikat ovat myös naistenhuoneita, siis vessoja, esim Turuus naistenhuone on kuin menisi akvaarioon.... Onko Medusan huone siis kloakki-tarina, kuten Jean Genetillä? Miksi sellainenkin ulottuvuus on vain miesten kirjoittamaa kruisailua. Tai eihän Medusan huone ole kruisailua. Siinä naiset elävät ja ovat töissä.
Ruotsissa, Tukholmassa tullee näytelmä Miestä ei voi raiskata. Näin mainoksen.
Näin tämän omalla rahalla, naisen eurolla. Niin eipä enempiä.
Tekijäloota:
Teksti ja ohjaus: Saara Turunen
Rooleissa: Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Katja Küttner,
Aksinja Lommi ja Ylermi Rajamaa
Lavastus: Milja Aho
Valosuunnittelu: Ada Halonen
Pukusuunnittelu: Suvi Matinaro
Äänisuunnittelu: Tuuli Kyttälä
Koreografi: Janina Rajakangas
Graafinen suunnittelu: Aino Nieminen
Medusan huoneesta infoa Q-teatterista:
"Medusa oli kreikkalaisen mytologian mukaan kaunis nuori neito, jonka Poseidon raiskasi.
Rangaistukseksi tapahtuneesta Medusa muutettiin kammottavaksi hirviöksi, jolla oli käärmetukka.
Medusan huone on fragmentaarinen teatteriesitys, joka on saanut innoituksensa Medusan myytistä.
Se on hienovarainen ja unenomainen kuvaus sukupuoleen liittyvästä vallasta ja hiljentämisen käytännöistä.
Teos tarkastelee aiheitaan musiikkia ja visuaalista kerrontaa apunaan käyttäen.
Medusan huone -esitys jatkaa Turusen aiemmasta teatteriteoksesta, Tavallisuuden aaveesta tuttua näyttämökieltä ja esittämisen tapaa.
Esitykset toimivat eräänlaisena teosparina, mutta samaan aikaan ne rakentavat kuitenkin kokonaan oman, itsenäisen ja erityisen maailmansa."
påski, påskiainen, pääsiäinen eli pakanallinen Astarte josta johdettu easter tullee kovaa kyytiä. Kirpparin ikkunassa pakanallisia symboleita kuten muna ja pupu. Hedelmällisyyttä! uutta syntyä juhlitaan, ettei klaani tuhoudu.
nautin suunnattomasti meduusojen katselemisesta, se rauhoittaa
 |
joulukuussa 2018 aloin tehdä merenneitojen ja merihirviöiden sarjaa, valmiista omakuvista, eri ohjelmilla, mm puhelimella Pholoabin appsilla, sovelluksella       
90-luvun töitäni
|
Muu matskua, asiasta tai asian vierestä:
Minkä raato lepää Puolustusvoimien käytössä olevan rannan hiekalla? – Jouni, 41, pelästyi yllättävää löytöään: ”Merihirviö” https://t.co/97P3Y50Lq9— Ilta-Sanomat (@iltasanomat) 27. heinäkuuta 2018
https://t.co/dnShGyrxkn: Yläosattomat feministiaktivistit keskeyttivät Woody Allenin jazz-keikan Hampurissa – tästä on kyse https://t.co/TlZ0tylsYw— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 22. maaliskuuta 2019
Huima löytö: Bussinkokoinen merihirviö dominoi triaskauden meriä: Tutkijoiden Nevadasta löytämä bussinkokoinen k... http://t.co/Q7JoZ1wz— Ilta-Sanomat (@iltasanomat) 14. tammikuuta 2013
Asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit ja instat:
#selfportraitsz turning into #graphicnovelcharacter #photolab #photo_lab_app #waterNymph #mermaid #merihirviöitä pic.twitter.com/Bef8riZmsJ— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. joulukuuta 2018
Tiddiddiddiddididii, 70-luvun kukkopillijytä toimii Medusan huoneessa, joka tutkii hiljentämistä. Miksi miehet sitä harrastavat. Ilahduttava, ahdistava, absurdia parhautta ämpärikansalle. Mikä tekee kirjasta klassikon? Riemastuttava lukupiiri @MedusanH @SaaraTurunen @Q_teatteri pic.twitter.com/3eI1UbAx64— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 21. maaliskuuta 2019
#merihirviöitä #merihirviö #seamonsters #merenneito #merenneidot #merenneitoja #mermaiden #waterNymph female #monsters #selfportraitsz Pixlr kollaasi pic.twitter.com/DR2cOB0L2n— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. tammikuuta 2019
