Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Kom-teatterissa tiedettiin mitä tein viime kesänä - jos olin levitelly sen naamakirjaan. " Internet tiedän mitä teit viime kesänä " näytelmä eilen 3.12.

" Internet tiedän mitä teit viime kesänä " oli 116. tänä vuonna näkemäni näytelmä. Oliko se catwalk, turvakokkous neukkarissa, ufodisko vaiko dikitaalinen pikkujoulu?

03.12.2019 Näytelmässä " INTERNET tiedän mitä teit viime kesänä " oli kyse mm tästä, mistä tunnistaa valeuutisen, ja onko dis- vai misinformaatiota, alla oleva Vehkoon linkki Twitterissä.

Kom-teatterissa oltiin asioiden äärellä, foliohatut päässä, melkein. Se oli melkein kuin psykologinen testi. Kirjoitin muistiinpanoja, mutten ehdi niitä tähän purkaa. Kom-teatterissa tiedettiin mitä tein viime kesänä - jos olin levitelly sen naamakirjaan.

Teatterin aulassa laajennettiin teatteri-ilmaisua. Kolmessa näytöksessä. Ennen näytelmän alkua kuului kaukaa hiljainen urkumusiikki, sillai sopivan häiritsevästi, niinku Kauppamiehen kuolemassa Kansallisteatterissa edellisenä ehtoona. Urut, koulu tai kuolema. Oli muutama pyöreä pöytä johon rikkaat laskivat punaviiniklasinsa, köyhät vesilasinsa. KOMin portaiden edessä oli suuri neukkaripöytä tai catwalk. Kumpaakin. Pöydän tai korokkeen ympärillä oli tuoleja, joihin istui ainakin yksi anonymous. Kun Maailmalla kiellettiin pellen naamarit Jokerin elokuvan näytöksissä, niin täällä niitä sai pitää päässä. Hehän tiesivät kaikki paikallaolijat, jotka olivat ostaneet pilettinsä facebookin kautta kirjautuneena, eivätkä lukeneet pienellä präntättyä. Tottahan toki tiesin, ettei KOMin tiloissa yksilöä loukkaavia laittomuuksia tehdä, mutta sinut saatettiin nostaa tikun nokkaan esimerkkinä.

He kaikki kolme käyttävät verkkoa ja sosialistista mediaa, mutta he ovat myös pikkulasten isiä, joten he syynääväät erityisen tarkasti, mitö tietoja, ja kuvia jaetaan, ja kelle.

Millaisen maailman me oikeasti haluamme, ja millä ehdolla? Pitäisikö maksaa suoraan yhdelle palvelulle, että voisi olla sosiaalisessa mediassa turvallisesti - ilman että kolmas osapuoli syynää kulutustottumuksia, itsemurha-aikeita, terroristien radikalisoitumista, tai muuten vain käyttää väärin sun valokuvia. Ja tietoja. Tykkäyksiä. Vihaa.

Tämäkin oli, ja olisi paras nähdä säkki päässä. Tai siis tulla paikalle säkki päässä.

Mutta älä lue tätä, jos et halua tietää.

Miten kirjoittaa arviota mainitsematta mitään mitä esityksessä tapahtuu. Hm. Tai eihän mikään tekstini ole arvio, vaan pakina, kolumni, muisto tai muu kirjoitus esittävän taiteen esityksestä jonne olen mennyt vapaaehtoisesti. 



1. näytös

meidät toivotetaan tervetulleiksi digitaaliseen pikkujouluun. Niko Saarela muistuttaa miten muailma on muuttunut jo siitä kun hän veti Julian Assangen roolia näytelmässä oliko se Verkossa, joka olis ihan jees nähä. Kun hää haki taustaietoa ja muuta Wikileaks -matskuu, niin sähköpostinsa alko toimia hullusti, ja sai aikaan reaktion, että mua valvotaan, kaikkialla. ( Joissakin oikeasta Assangesta kirjoitetuista jutuissa tahi kirjoissa oli myös samanlaista vainoharhaa, osin ihan aiheellista. )

Useammassa näytöksessä näimme söpöjä kissavideoita, mutta myös piilokuvia, hyvin nopeita ällöttäviä klippejä, näitä joita yleensä ujutetaan jonkin muun scheissen joukkoon, että ihmiset ostaisi jotakin turhaan, eivätkä tiedä, miksi juuri tätä merkkiä kasvisuotejuomaa teki mieli.

Oma mielipide: Minä toki pidän kissavideoista, joissa on kissoja, joita ei rääkätä eikä pueta typeriin vaatteisiin tai muuten saateta naurunalaisiksi, tai ahdistuneeseen tilaan. Sinun ei tarvitse jakaa jotain ahdistavaa videota kissasta, jolle köy köpelösti, tai jota säikytellään, tai joka on hirviö, koska rodunjalostus. Myöskään lapsista ällös kuvia jaa, jossa lasta nöyryytetään. Puhumattakaan muusta.

Kuka takaa kuka tallentaa lastenkuvat, ja miksi. Mitä kuville tapahtuu esimerkiksi vuosien saatossa kun kasvojentunnistusohjelmat "paranevat", mm kasvojen vanhentaminen. On erittäin vittumaista, että kaikki nykyohjelmat on vain verkossa. Enää en saa softaa cd-kiekolla. Paitsi jos olen Pentagonissa.

Emme menneet Lisbeth Salanderin linjalle tässä esityksessä, vaan #allmalepanel pysyi Kerberoksena linjassaan, jossa välillä viihdytti, ja nauratti yleisöä, välillä piti varpaillaan. Niki oli vihreissä laseissaan kuin mentalisti tai mikä tämä on, suomeksi, silmänkääntäjä, ajatusten lukija, selvännäkijä. Mikä oli absurdia, koska kaikki tieto oli hänellä läppärillään, jossa oli meidän profiilit. Ehkä. Teos on immersiivinen vain jos annat aihetta siihen.

Aloitimme historiasta kirjepostista putkipostiin, ja lopulta internetiin. Mutta miksi faksia ei mainittu? Itse lasken sen tärkeäksi, niin ainakin 80-luvun lopulla kun olin lehden toimituksessa töissä. Nykyäänkin faksia tarvitaan, ainakin näissä rahanvaihtopaikoissa, joissa voi kotimaahan lähettää fyrkkaa. Ja eihän tiedä, millainen murros on. Kenellä on varaa internetiin? Ja ketkä menevät täysin sen ulkopuolelle dystopiaan tai euforiaan.

Lopetan tähän, jatkan ehkä toiste. Mutta kumpaan suuntaan peukkuni menee?

Data on nykyään arvokkaampaa kuin öljy.

Öljyn vuoksi sentään on murhattu turhaan ihmisiä sodissa.




ESITYKSET KOM-AULANÄYTTÄMÖLLÄ 3. JA 10.12.2019

TYÖRYHMÄ: Niko Saarela, Janne Vasama ja Niki Turbanov

datasi.fi



Lue lisää KOMin sivulta:


" Kuka omistaa sinusta kerätyn datan? Kenellä on pääsy sinun tietoihisi? Millä tavoilla tietoja käytetään. Kuunteleeko Facebook älypuhelimen kautta käyttäjiä?

Niko Saarelan, Niki Turbanovin ja Janne Vasaman luoma Internet – Tiedän mitä teit viime kesänä etsii dokumenttiteatterin keinoin vastauksia siihen, mitä kaikkea se merkitsee, että olemme siirtäneet osan elämästämme verkkoteknologioiden varaan. Oletko valmis kohtaamaan sen, minkä internet sinusta tietää? "







#INTERNETtiedänmitäteitviimekesänä


Juutuupissa:

 ja sosialistisessa mediassani: