Mistä kertoo, kertoa. Valkoisen ihmisen tarpeesta olla tarpeellinen. Auttaa hädänalaisia. Päähenkilö, yksi heistä, on keski-ikäinen nainen. Tutun oloinen. Hän istuu sohvalla, villasukissa, iltapuurolla. Turvassa, läpimässä, omassa kodissa, jossa sähkö pelaa ja puhelimet soi. Mutta hän katsoo hirveyksiä television eri kanavilta. Ne eivät ole käsikirjoitettuja. Vaan uutisia. Vaarallisista maista. Konflikteista. Hän haluaa auttaa. Viedä omenahilloa vastaanottokeskuksiin. Muut apupisteet hukkuvat lumppuihin ja rääsyihin. Hyvää tarkoittavat ihmiset lahjoittavat mitä tahansa, sifonkia, tylliä, fylliä, nukkeraasuja, roinaa. Jossain on kyllä listaa mitä tarvitaan, ja minkä pitää olla käyttämätöntä. Oli katastrofi mikä tahansa. Nainen ei ymmärrä pakolaisten kieltä. Kieliä. Nainen haluaisi auttaa, mutta ei ymmärrä, mitä avun tarvitsija kaipaa. Nainen ahdistuu. Nainen projisoi. Hänellä on aikaa. Hän seuraa säätä. Hän katsoo päivän kaikki uutiset.Nuori nainen, miltei tyttö, on jalkapallotähti, mutta hänen jalkansa on paketissa. Voiko hän enää jatkaa uraa. Hän haluaa antaa kehitysmaiden lapsille, varsinkin tytöille mahdollisuuden pelata jalitsua. Kuinka paljon se maksaa. Miten pitää toimia pahojen ihmisten maailmassa. Miten säilyttää mielenterveys ja toivo tasa-arvosta. Miksi valkoihoisella naisella on oltava turvavartija 24 h, kun kylän tytöillä ei ole mitään turvaa. Lasten hyväksikäyttö, varsinkin katastrofien jälkeen, on niin vastenmielinen aihe. Mutta tässä sitä on käsitelty niin, että katsojassa varmasti tuntuu ikävä pisto. Ymmärrys kuinka kaikkien lapsien pitäisi saada olla lapsia. Kuinka pikkutyttöjen on päästävä kouluun eikä vedenkantoon eikä varsinkaan r/iskattavaksi ns avioliitossa. Kuinka ihmiset jaksavat.
Mikä merkitys taiteella on. Mistä löytää myötätuntoa ja tuota toivoa, kun on nähnyt miten maailma pyörii, pahojen ihmisten rahoilla ja vallalla. Hyvät ihmiset auttavat, levittävät tietoa, rajoittavat, organisoivat.
Nuori mies on lääkäri joka hyppii eri konfliktialueilla pitkää, pitkää päivää tehden. Hän on harvoin kotona Impivaarassa,ä. Varsinkaan äitinsä luona hän ei ehdi käydä. Ei ehdi. Kun kipeätä, tulehtunutta maailmaa pitää kursia kokoon. Miten ei huomaa lähimmäisen hätää, oman perheen muutosta.
Makein toteutus oli rumpujenkäyttö. Vaikka osa aiheesta oli, ja erityisesti on rankkaa, niin kyllä suomalaista huumoria löytyy, hirtehistä. Meille ämpärikansalle.
Alina Tomnikova oli minulle uusi tuttavuus teatterinlavalla, jossa hän oli tavattoman pieni ja siro, oikein sopiva nuoreksi jalkapalloilijaksi ja fotomalliksi. Kuvissa olen nähnyt hänet rokokoopuvuissa ja kasvokuvissa.
Pirjo Luoma-aho on tuttu mm näytelmästä Masennuskomedia jonka kävin katsomassa kahdesti. Vaikutti. Vaikutti.
Pyry Nikkilä oli vaikuttava Alinassa, ja sitä ennen hän on ollut inho mies Q-teatterissa, näytelmässä Tavallisuuden aave. Ryhmiksen Harriet-näytelmässä myös salaperäisessä roolissa.
Paula Salmisen kirjoittama ja Saana Lavasteen ohjaama Ilmasilta meneekin länsimaisen ihmisen kokemaan syyllisyyteen - etuoikeutetusta asemastaan. Nyt Kansallisteatterissa.
Näin vasta ennakon, jota suosittelen. Olimme kutsuvieraina bloggariklubilla, jossa puhui myös Saana Lavaste, ohjaaja. Yhteiskunnallisesti kantaaottava kotimainen kantaesitys, jossa myös esillä vähemmistöt.
Willensauna on sopivan pieni, käyrä, kaareva ja intiimi tälle esitykselle. Lempiareenani. Sääli, että sen tilalle tulee joku ällöttävä paari. Ajattelin Making of Lean jälkeen kuinka sopivaa Willensauna ja valelääkärin vesihoidot olivat Kaisaniemessä.
Tekijäloota:
NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ
Kirjoittanut
Paula Salminen
Rooleissa
Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov
Ohjaus
Saana Lavaste
Dramaturgi
Minna Leino
Lavastus
Sampo Pyhälä
Pukusuunnittelu
Saija Siekkinen
Valosuunnittelu
Ville Toikka
Äänisuunnittelu
Saija Raskulla
Videosuunnittelu
Sampo Pyhälä
Naamioinnin suunnittelu
Tuire Kerälä
Ohjaajan assistentti
Maruska Verona
Ilmasilta
Kolme muotokuvaa avuttomista auttajista
PAULA SALMINEN
NäyttämöWillensauna
" On toisistaan etääntynyt perhe: pikkukaupungissa asuva ja säätä seuraileva äiti; lääkärinä sota-alueella toimiva poika ‒ sekä tytär, vammautunut ex-ammattiurheilija, joka vie jalkapallon ilosanomaa pakolaisleiriin. Kaikkia kolmea perheenjäsentä yhdistää pakahduttava halu olla avuksi hätää kärsiville. Mutta osaavatko he auttaa toisiaan?
Paula Salmisen kirjoittama ja Saana Lavasteen ohjaama Ilmasilta tarttuu suomalaisteattereissa harvemmin käsiteltyyn aiheeseen: länsimaisen ihmisen kokemaan syyllisyyteen etuoikeutetusta asemastaan. Virkistävän itseironisen näytelmän keskiössä ovat hyväntekijät, joiden parhaat aikomukset eivät välttämättä johda kenenkään kannalta toivottuihin lopputuloksiin. Kolmen muotokuvan muotoon kirjoitettu näytelmä vie pullantuoksuisesta suomalaistodellisuudesta yhä kauemmas kohti meille vierasta maailmaa. Kuinka vaikeaa on oikeasti auttaa toista ihmistä? Kuinka helposti särkyvä on raja auttajan ja autettavan välillä? Mitä merkitystä yhdellä ihmisellä voi edes olla maapallon mittakaavassa?
Salmisen edellinen Kansallisteatteriin kirjoittama näytelmä, 13 uponnutta vuotta (2012) oli vuoden parhaan näytelmätekstin Lea-palkinnon voittanut yleisö- ja arvostelumenestys, jota on esitetty monien kotimaisten teattereiden lisäksi mm. Edinburghin teatterifestivaaleilla. Muotokuvia hyväntahtoisista mutta hämmentyneistä auttajista on luomassa erinomainen näyttelijätrio: Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov.
Kantaesitys Willensaunassa 13.2.2020 " lue lisää Kansallisteatterin sivulta
Viralliset kuvat Flickrissä, kuva Katri Naukkarinen:
Olemme niin ystävällistä ja auttavaista ämpärikansaa: kuvasin avajaisissa:
Ilmasilta 12022020 Willensaunassa. Kuvissani Kansallisteatterin kevätkauren avajaisissa Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov. Luultavasti.
Sosialistisesta mediastani:
#Teatterinlumoa2020 ja #Teatterinlumoa -häsillä minut löytää verkossta#teatterivuoteni2020 -häsällä jaan tämän vuoden teatteritapauksia Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa ja Bloggerissa.
#stodesityshaaste #stodesityshaaste2020 häsillä jaan tämän vuoden teatteritapauksia, jos ne sopivat STOD ESITYSHAAASTEen pirtaan, tässä:
esityksen nimessä on vain yksi sana: Ilmasilta ennakossa eilen 12.02.2020: Yhteiskunnallisesti kantaaottava kotimainen kantaesitys, jossa myös esillä vähemmistöt, ensi-ilta helmikuussa 2020. Bingo.
#teatterivuoteni2020 ja #stodesityshaaste #stodesityshaaste2020: esityksen nimessä on vain yksi sana: Ilmasilta ennakossa @SKTeatteri eilen 12.02.2020: Yhteiskunnallisesti kantaaottava kotimainen kantaesitys, jossa myös esillä vähemmistöt, ensi-ilta helmikuussa 2020. Bingo. pic.twitter.com/PL2VEDmPgX— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 13, 2020
Paula Salmisen kirjoittama ja Saana Lavasteen ohjaama Ilmasilta meneekin länsimaisen ihmisen kokemaan syyllisyyteen - etuoikeutetusta asemastaan. Tulevaisuudessa Kansallisteatterissa. Kuvissa Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov. Luultavasti.https://t.co/iZ5Cc6ocSq pic.twitter.com/NCgKChGqAq— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) January 19, 2020
