Kyyn eleine[e]n.
Teatteri. Ei pelkästään kateudesta, katkeruudesta ja kaiken myrkyttävästä vihasta, pahuuden valinnasta. Myös tekijöistä koronan keskellä, taiteen ja kulttuurin alasajosta, keskinkertaisuudesta, konservatiivismista, tukijoista.
Silmäkarkkia ja ekstaasihattaraa. Amadeus Turun kaupunginteatterilla 10.02.2022. Neonpinkki käsiohjelma vie moninverroin huikentelevaiselle supertähtien 80-luvulle, jolloin näin Amadeuksen valkokankaalta, kouluretkellä ja omaksi huvikseni. Pink on myös punk, ja sitä pidetään vähäarvoisempana kuin vaaleansininen, joka on poikien väri, ja poikakuninkaallisten, jotka perivät kruunun ja vallan väri. Vaaleanpunainen on tyttöjen väri, unelmoinnin väri, hattaran, punkin, makean. Rokokoon aikaisella shakkiruutulattialla pelataan kovaa peliä. Se voi liittyä myös Bergmanin elokuvaan Seitsemäs sinetti.
Turun kt:n suuren näyttämön AMADEUS sopii Turun kt:n pienen näyttämön Don Juanin jatkoksi, kummassakin kun soi Don Giovanni. Myös Oopperan kummituksella on kovin Figaron häitten tyylinen koominen ooppera ja tietysti Don Juan Triumphant.
Vaikka mainokset ovat yrittäneet banalisoida Mozartia, niin silti saan
Stendhalin syndroomaa.
Kyllä.
Mozartin ja Salierin soppaan voisi lisätä vielä lahjakkaan muusikon Maria Anna Nannerl Mozartin, joka oli veljeänsä Wolfgangia parempi, mutta jonka ura keskeytettiin, koska hän oli nainen.
Amadeus leffa nähtiin tuoreeltaan luokkaretkelä, ja jonka kävin myös yksin katsomassa. Oli vuosina 1984 ja 1985 yksi järisyttävä elokuva! Se on yksiä lemppareitani. Kaikessa. Silloin kun sovitan peruukkia. Tai kun arvostelen näytelmää jossa liikaa nuotteja.
Amadeus Turun kaupunginteatterilla 10.02.2022 sekä 19.02.2022. Kirjoitan jahka tokenen.
Erityisen hienoa oli Turuus näyttämöllä olevien naisten määrä - myös miesrooleissa. Naiset ovat alkuperäisessä teoksessa niin rajattuja, harvoja, suppeita, vain himon kohteita. Todella huonoja rooleja naisille.
Se on vallankumouksellinen, hedonistinen, provosoiva ja kekkuloiva väri.
Logistisista syistä otin matinean, päivänäytöksen, kumpaankin esitykseen.
Kyllä Salieria korpeaa. Kateus ja keskinkertaisuus.
Miro Lopperin nuoresta tähtisilmäisestä Amadeuksesta tuli mieleen 17-vuotiaan tähtisilmä Andy McCoyn haastattelu, jossa hän tulevassa tähtää aina vain ylemmäs, ja ylemmäs... Hänellä on myös hyvin Andymäiset röyhkeät rokrok-kiiltokengät.
Väliajalla:
Elämältä kaiken sain! kuului reteesti teatterin lämpiön ratiosta, kaiuttimista. Seuraavaksi sitten Salierin pariin. Joka ei ihan kaikkea saanut. Kun taas toiset sai...
Kaksikko Karvonen ja Lopperi on kohdannut aiemmin Ryhmiksen siis Ryhmäteatterin Seitsemässä veljeksessä, Juhanin ja Laurin rooleissa. He ovat myös kuin Ohukainen ja Paksukainen, kun Salieri-Karvonen katsoo suoraan kameraan, katsojaan, nykyaikaan silmät selällään, kummastellen, ja Amadeus-Lopperi haahuilee omiaan.
Karvosen spesiaalia on puhua tavattoman nopeasti suuret määrät vuorosanoja, mutta kuitenkin niin, että katsoja hengästyneenä kuulee ja rekisteröi kaiken. Uskoo, ostaa kaiken. Lopperi on taas notkea sirkusihminen, akrobaatti, kuten leijumassa Aleksis Kivenä Ryhmiksen näytelmässä vaijerien huutaen: Minä elän. Ja tämän Amadeuksen alun biljardipallokohtauksessa hänellä on Willem Dafoen ilmeitä. Mutta kuitenkin hän saalistaa kissimirri-Constanzea, ja maukuu samalla lailla. Heillä on omat ja yhteiset kinky-hetkensä. Ja miltei päästään parisuhteen ulkopuolellekin.
Kuinka mukavaa on päästä teatteriin!
Lopperin Mozart on Måneskin-maista nuorta iloa, röyhkeyttä ja seksuaalisuutta päivitettynä Jerry Lee Lewiksen pianon takomisesta, alkaen varsamaisuudesta, kissanpennun leikistä, kun Salieri salakatselija näkee hänet ensi kerran.
Karvosen Salierin synkkiä sävyjä näkyy me too -kohtauksessa, josta en Formanin leffan directors cut dvd-levystä pitänyt.
Näin, ah, aikoinaan Amadeuksen, Formanin leffan tuoreeltaan kouluretkellä, menin heti katsomaan uudelleen. Turun kaupunginteatterilla voi kokea samaa hurmiota.
#välitaukotviitti
Rakastin myös 3-vuotiaana Figaron häitä, jotka tulivat tv:stä.
Shakkiruutulattialla 19.02. suohonnäyttelemisestä ei ollut kyse, ei turhaa kilpaa, vaan kumpikin ylitti itsensä viime viikkoisen verrattuna, Lopperi lopun uusissa nyansseissa, ja Karvonen alun italiaanon kummisedän makaaberiuden ja Meat Loafin mahtipontisuuden kautta, ja ei kummankaan kautta.
Juuri kun ihminen ajattelee, että Salieri-Karvonen näyttelee kuin Marlon Brando Godfatherin roolissa, niin hän muuntaakin virityksiä. Tuo ei ollut pilkallinen huomio. Koska Constanza sanoi Wolfgangin sanoneen, että kaikki italialaiset ovat näyttelijöitä, ja varoa erityisesti tätä Salieria, joka on paha.
Lopperi taisi näytellä nenä verta vuotaen, mutta näytöstä ei peruuteta, ja lavalla on oltava, vaikka peruukki palaa....
No tässä ei palanut peruukki.
Kuinka meta Amadeus näytelmänä on, Suomessa, koronan aikana, kun kulttuuria ja taidetta ajetaan alas, näyttelijät eivät saa tehdä jo sovittuja töitä täysipainoisesti miltei kahteen vuoteen, eivätkä katsojat pääse katsomoon?
Taide ja kulttuurihan on tärkeintä, mitä meillä on mielenterveyden lisäksi, ja mielenterveyttä ylläpitäen. Teatteri, joka on yhteisöllinen tila, jossa tapahtuu vuorovaikutus, illuusio.
Ihme.
#Amadeus 19.02.2022.
Mainiota, että perse/kakkahuumoria ei oltu poistettu partituurista, vaan se oli samaa iloittelevaa, vapaata ja röyhkeää kuin Mozartin kirjeissä. Jos ne nyt olivat Mozartin kirjeitä joita luin 80-luvulla.
Mainiota, ettei teosta oltu vesitetty, että saadaan enemmän katsojia.
Simpsoneissa oli joskus hauska jakso, jossa Lisa Simpson taisi olla Salieri.
(Tai sitten Maria Anna Nannerl Mozart, Wolfgangin isosisar, joka oli häntä lahjakkaampi muusikko, mutta jonka uran isä pisti jäihin, koska nainen oli nainen, jonka piti mennä häihin, ts naimisiin jonkun ukon kanssa, ja hylätä uransa.)
Lisa, tuo älykäs, humaani, 8-vuotias lukutoukka, kasvissyöjä ja luonnonsuojelija, taidetta ja kulttuuria arvostava tyttö, joka soittaa jazzia saksofonillaan. Niin tyhmä isoveljensä Bart, joka tekee vain rikoksia ja tyhmyyksiä, nauraen, vastuuttomasti, eikä lue läksyjään. Bart taisi olla Mozart.
Jossain toisessa jaksossa siis Bart pääsi soittamaan huippujazzmuusikoiden kanssa, jotka olivat tietysti miehiä, ja Lisa joutui katsomaan sivusta, vaikka on soittanut jazzia joka päivä useamman vuoden ajan, ja veljensä vain paiskoo rumpupalikoita rumpuihin, ja kaikki ihastelee.
Nyt seuraa spoilereita eli pillauksia eli paljastuksia, koska eihän analysointia voi kirjoittaa kertomasta motiiveista ja tapahtumista.
Jos et ole koskaan nähnyt Amadeusta leffana etkä näytelmänä, niin mene katsomaan.
Nyt.
Kuuntelin tämän muuten eilen äänikirjana, joka oli lähinnä kuunnelma: AMADEUS.
L.A. Theatre Works 27.02.2017.
Tässä Salierina Michael Emerson (Lost, Saw, The Legend of Zorro, The X-Files).
Ja Mozartina James Callis (Austenland, Sex, Chips & Rock n' Roll, ihana tv sarja, Bridget Jones leffat)
Mutta palatakseni tähän Amadeus-jaksoon, jossa Homer Simpson pitää tätä Peter Shafferin näytelmää, fiktiivistä tarinaa täysin totena, että Salieri olisi sekä fyysisesti että psyykkisesti myrkyttänyt Mozartin, tuhonnut tämän uran, neron uran,
nuoressa iässä, kun Amadeus poltti, poltti kynttiläänsä molemmista päistä, ja sävelsi yömyöhään pienessä, törkyisessä loukossa, läävässä, yksinään, hyljättynä, pennittömänä tyhjien pullojen keskellä, niitä suloisia, ikuisia, puhtaita, yleviä säveliään, vaikka muste jäätyi pulloon, ettei enempää nuotteja voinut kirjoittaa....
Niin Homer innostui Milos Formanin leffan Amadeuksen roolissa olleesta Tom Hulcesta niin, että meni aamulla töihin tooga päällä.
Tuo oli viittaus miesten sikailuelokuvaan, jota komediaksi kutsutaan.
Mutta olen aina kuten Homer, innostun ja menen ekstaasi edellä elokuviin ja näytelmiin, koska minulla on hyvä vainu. Menen säkki päässä, kuten lehmälle, joka viedään oudolle laitumelle, ja josta kuvataan kuvasarjaa säkin otettua päästä, kuinka lehmä ihmettelee. Ei pelkästään uutta navettaa. Hankin tiedon jälkikäteen, eli minuun ei todellakaan vaikuta teoksen saama kritiikki, koska hommaan liput kuukausia ennen, osan saan ilmaiseksi, koska kirjoitan esityksestä, kuten sain liput 10.02. esitykseen, kiitoksia Turun kaupunginteatteri! Itse ostin lipun 19.02. esitykseen, koska silloin lauvantaina istuin eturivissä, ja 10.02. istuin keskellä. Teokset voi nähdä kahdesti, jos terveyttä piisaa, ja saa lapsenvahteja ja muuten arjen rullaamaan.
Suosittelen.
Rock me Amadeus.
Amadeus.
Amadeus köyhtyi, hänet köyhdytettiin. Hänen piti ansaita palkkansa. Hän ei saanut tilaustöitä tai oppilaita, koska hänellä on huono maine, rivo ja huikentelevainen kikattelija, joka loi loistavaa, loistavaa musiikkia.
Kun taas hovin rikkaat, etuoikeutetut miehet eivät tarvinneet maksaa mistään, ei millään tasolla.
Miksi juuri klassikkonäytelmä Amadeus valittiin tälle keväälle. Se toimii päänäyttämöllä, mutta käy myös pienelle näyttämölle, jonne ehkei yksi elementti sinne mahdu. Ei, en tarkoita neron egoa...
Ensemble koostuu päätähtien vierailusta ja sivurooleissa on Turun kaupunginteatterin omaa populaa.
Sekä Salieri että Amadeus on sopivasti valittu kohtaamaan toisensa, keskenään.
Kun Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaanissa on lopussa tärkeintä rauha, sovinto, niin myös Amadeuksen pieneen vaudevilleteatteriin tekemä hupaelma Taikahuilu sisältää kauniin sovinnon Wolfgangin ja ankaran isänsä välillä. Näin ainakin Salieri huomaa.
Suosittelen.
Rock me Amadeus.
Amadeus.
Tekijäloota:
Tekijät
Teksti Peter Shaffer
Suomennos Sami Parkkinen
Ohjaus Tuomas Parkkinen
Lavastus Jani Uljas
Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen
Maskeeraus Anna Kulju
Valosuunnittelu Jari Sipilä
Äänisuunnittelu Jari Tengström
Rooleissa
Miro Lopperi, Santtu Karvonen,
Linda Hämäläinen, Minna Hämäläinen,
Stefan Karlsson, Miska Kaukonen,
Ulla Koivuranta,
Mika Kujala, Ulla Reinikainen, Riitta Salminen
+ muusikko Henna Linko
Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy
Raileri:
Mitä Turun kaupunginteatteri kertoaa esityksestä:
AMADEUS
Ensi-ilta 4.2.2022, oma tuotanto
Näyttämö: Päänäyttämö
Kesto: noin 3 h 15 min
Keskinkertaisuuden kirous
" Antonio Salierilla on säveltämisen taivaallinen lahja. Hän on pyhittänyt elämänsä työlleen Itävallan keisari Josef II:n hovisäveltäjänä. Kun Wienin hovia saapuu viihdyttämään ihmelapsi Wolfgang Amadeus Mozart, Salieri huomaa, että toinen onkin saanut häntä niin paljon enemmän! Kuriton, suorastaan räävitön Mozart säveltää vaivatta kuin luikuria laskettelisi ja nerous paistaa teoksissa Salierin keskinkertaisuutta ilkkuen. Hovin sisäpiiriläisenä Salierilla on mahdollisuus joko nostaa tai tuhota nuori kollegansa.
Amadeus on yksi esitetyimmistä nykyajan klassikkonäytelmistä. Parrasvaloissa sen pitävät herkullinen valta-asetelma ja henkilöhahmojen tunnistettava kamppailu toistensa – mutta etenkin itsensä kanssa. Kukapa ei olisi janonnut arvostusta, vertaillut itseään muihin tai tuntenut sisällään kateuden syövyttävää voimaa.
“Myös minä pidän tätä yhtenä parhaista näytelmistä, mitä elinaikanani on kirjoitettu. Minua siinä koskettaa oman keskinkertaisuuden teema, sen tajuaminen, etten olekaan nero, enkä tule koskaan tekemään mitään kuolematonta. Tätä Turun Kaupunginteatterin Amadeusta lukuun ottamatta", naurahtaa ohjaaja Tuomas Parkkinen, jonka pitkältä saavutuslistalta löytyvät muun muassa Jekyll & Hyde -musikaalin ohjaus (TKT 2013) ja libretto menestysmusikaaliin Tom of Finland (TKT 2017).
Amadeus on Peter Shafferin fiktiivinen tarina historiallisten henkilöiden koko 1780-luvun ajan jatkuneesta kilvoittelusta ja kuumeisesta halusta luoda toinen toistaan ikiaikaisempia sävellyksiä. Suuren taiteilijaelämäkerran kuningasrooleissa Salierina katkeroituu Santtu Karvonen ja Mozartina lapsekasta elämäniloa pursuaa Miro Lopperi. "
#Amadeus 19.02.2022, 10.02.2022
Suosittelen kuuntelemaan ja katsomaan Helmetin kirjastokortin omaaville Borgiat eikun Medici -palvelua, jossa voi katsoa ja kuunnella maksutta oopperoita ja muuta klasaria, kuuntelin kotimatkalla puoli tiimaa Figaron häitä, olipa moderni näyttämösovitus, ja puoli tiimaa Taikahuilua, paa pa pa.
Luen lisää:
"Wienissä Itävallassa sijaitseva Mozart-museo haluaa uusimmassa näyttelyssään puhdistaa italialaisen säveltäjä Antonio Salierin ryvettyneen maineen. Salierin on uskottu tappaneen säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin myrkyttämällä." YLE, 2014:
