Eilen teatterissa lumoa: ESPOON KAUPUNGINTEATTERI JA KLOCKRIKETEATERN:
LYHYT EPISODI SIENISIVILISAATION UNIVERSAALISSA HISTORIASSA.
Tulevaisuus tehdään tässä ja nyt 15.02.2023. Mitä tulevaisuus on? Vai onko se jo täällä?
Mitä oikein tapahtui, mitä koin, mitä jaan. Mukana on lapsinäyttelijöitä, joten esityksellä on tietty ikäraja, eikä kaikkia nykyteatterin shokeeraavia tai triggeröiviä, tai provokatiivisia keinoja käytetty, mikä oli hyvä. On hyvä asettaa rajat dystopialle. Vai oliko tämä utopia. Huumori ja taide ovat meille tarvittavia rihmastoja. Kuinka monella tapaa voi parantaa maailmaa, yhteiskuntaa, lisätä empatiaa, myötätuntoa, esimerkiksi sillä, ettei koulutuksesta leikata.
Mukana on myös keissi eli tapaus, jossa mies-professori tahi mies-näyttelijä keplottelee itselleen pestin, professuurin kun pelaa työhaastista ennen nais-ehdokkaan ulos, koska nainen tuli etuajassa, ja hänen pitäisi ehtiä viedä lapsi lääkärille. Miehellä ei ole lapsia, hän kyllä valehtelee, että hänellä on lapsia, ihan 8 kpl, että saisi haastattelussa paremmat pojot. Nainen oli valehdellut paperille, ettei hänellä ole lapsia, että saisi paikan varmemmin. Lapsettomana. Miestä näyttelee mainio Elmer Bäck joka oli mm WOK eikun KOM-teatterin Greenawayn näytelmän ( Kokki, varas, vaimo ja rakastaja) rakastaja.
Lapset ovat mainioita tulevaisuuden koulussa joka on toisenlainen, luonnon huomioon ottava. Esimerkiksi kivi pitää esitelmän. Sitä ei ehkä joku katsoja kuule tai ymmärrä, mutta näille lapsille, koululaisille se on selvää.
Koulurauhan rikkoo ilkeä ja nyrpeä konservatiivinen byrokraatti kiiltävässä kalliissa puvussa. Hän on melkein kuin Peppi Pitkätossun yhteisön pahis, patriarkaatti ja muu johtava ääliö. Siis valtaa pitävä ja varsinkin käyttävä helposti pöyristyttävä ja turhasta ärsyyntyvä patriarkaatti, byrokraatti. Roolissa Carl Alm.
Eli kaksi miestä käyttää valtaansa väärin. Tai yrittää käyttää.
Mutta koulun luokka on taas-arvoinen.
Dystopia on mainio laji, mm erinomainen The Last of Us tv sarja, ja uusin Avatar elokuva. Sekä 70-luvun skifi Andrzej Żuławski: ON THE SILVER GLOBE (1988).
Näitä kaikkia olen katsonut viime aikoina, ja nämä kaikki voivat liittyä myös esitykseen.
Esitys on sopivan lyhyt, hieman normaalia monologia pitempi eli reilu tunti ja vartti. Ei välitaukoa. Lapsetkin ehtii kotiin ja itsekin kauppaan ja julkisiin kulkuvälineisiin.
Huumori oli mustaa, ja oli muitakin sävyjä. Aikuisten toiminta oli välillä hyvin lapsekasta, tarkoituksellisesti. Kuten näytelmässä Atlantis, joka oli kylläkin Aurinkoteatterin tuotos, ja esitettiin vierailuja Kansallisteatterissa. ( Siellä olin mukana harkoissa ja tapaamisessa.) Ja hahmoina oli peikot. Mutta jotain samaa tässä.
Onko se sama sanoma.
Samalla tämä oli hyvin raikas, herttainen ja outo teos. Mutta outous ei kavahduttanut kauemmaksi, vaan raksuttimet piti kalibroida uudelleen. Tai vain ottaa vastaan. Virkistäviä uusia naamoja.
LYHYT EPISODI SIENISIVILISAATION UNIVERSAALISSA HISTORIASSA
ESPOON KAUPUNGINTEATTERI JA KLOCKRIKETEATERN
Sain lipun kiitoksia!
Lue lisää Espoon kt:n sivulta:
Tulevaisuus tehdään tässä ja nyt.
" Mustan huumorin värittämä näytelmä tempaa mukaansa mielikuvittelemaan ihmisen jälkeisen elämän. Visuaalisesti monipuolinen esitys kuljettaa katsojaa ajasta toiseen. Universumin yksi mahdollinen historia paljastuu kerros kerrokselta, miljoonien vuosien aikajänteellä. Visionäärinen esitys luo yllättäviä yhteyksiä olentojen, ilmiöiden ja tapahtumien välille.
Esitys kutsuu yleisön kuvittelemaan, mitä kaikkea tuleva voikaan olla. Se houkuttelee myös kysymään: mitä jos tulevaisuus onkin jo täällä?
Tekstin on kirjoittanut Mikhail Durnenkov ja esityksen lavastuksen suunnittelee Ksenia Peretrukhina. Molemmat ovat Venäjällä moninkertaisesti palkittuja taiteilijoita, jotka elävät tällä hetkellä maanpaossa Suomessa. Esityksen ohjaa tarkasta rytmistään tunnettu uuden sukupolven ohjaaja ja dramaturgi Essi Rossi. Aänisuunnittelusta vastaa Pauli Riikonen, pukusuunnittelusta Liisa Pesonen ja valo- ja videosuunnittelusta Ilmari Paananen sekä näyttämöllä. Rooleissa nähdään Carl Alm, Antonia Atarah, Elmer Bäck, Milla Kangas ja Kauri Sorvari sekä viisi lapsinäyttelijää.
Espoon Kaupunginteatterin ja Klockriketeaternin yhteistuotanto saa kantaesityksensä Revontulihallissa 31.1.2023. "
Tekijäloota
TYÖRYHMÄ
Näytelmäkirjailija, dramaturgi Mikhail Durnenkov
Kääntäjä Anni Lappela
Ohjaaja Essi Rossi
Lavastaja Ksenia Peretrukhina
Äänisuunnittelija Pauli Riikonen
Pukusuunnittelija Liisa Pesonen
Valo- ja videosuunnittelija Ilmari Paananen
Valokuvat Darina Rodionova
Näyttämöllä Carl Alm, Antonia Atarah, Elmer Bäck, Milla Kangas, Kauri Sorvari, Auri Hannus, Magda Lehtonen, Monika Lehtonen, Ruut Neves, Luna Rinkinen
Näyttämönä Espoon kaupunginteatterin Revontulihalli, Revontulentie 8, Tapiola
Kesto 1 t 15 min, ei väliaikaa
Esityskielenä suomi ja mahdollisesti muita kieliä
Tekstityskielet: suomi, ruotsi, englanti ja venäjä mobiilisovelluksella
Sisältövaroitukset: teatterisavua, ajoittain välkkyviä valoja ja voimakkaan tuntuista ääntä
Sosialistisesta mediastani:
@espoonteatteri #espoonkaupunginteatteri #espoonkaupunginteatteri2023 @klockriketeatern #klockriketeatern #teatteri #theatre #theater #teatterivuoteni2023 #teatterivuosi2023 #näytelmä #esitys #sienet #humaani #posthumaani #dystopia #empatia #idylli #utopia #kouluntärkeys #perusasiat #huumori on #rihmasto kuten myös #taide
