Lou Salomé tuntui olevan jatkoa Emilie Bergbomin (roolissa Vilma Melasniemi, kuten myös tässä päärolli) repliikille Making of Leassa, että viiveellä tulee myös naisneroja. Vaikka Lou on samalta ajalta, 1800-luvun lopulta. Filosofi, runoilija sekä psykoanalyytikko Lou Salomé.
Kylläpä on hurmaavaa olla teatterissa, loppuunmyydyssä salissa.
Kom-teatterin tuorein näytelmä kutsuu feministiä, teatterin rakastajaa. Vapauden rakastajaa. Kirjojen rakastajaa. Tiedon rakastajaa. Uusi ensemble väräjää riemua. Ja sitten Nietzsche on ilman paitaa.
Ilakointiin on helppo yhtyä, ja nähdä, tiedostaa yhtymäkohtia tähän meidän aikaamme, koska naisviha jatkuu, varsinkin somessa, rasismin kanssa. Tässäkin on miehiä jolla on mennyt tunteisiin tasa-arvo ja äänioikeus. Naisen ja tytön oikeus omaan vartaloonsa, omaan itseensä. Koskemattomuuteen, ehkäisyyn, aborttilakiin.
Aina Bergroth
LOU SALOMÉ
Ohjaus Riikka Oksanen
Ensi-ilta 24.9.2021
KOM-teatterissa
" Lou Salomé on riemukkaan karnevalistinen esitys oman identiteetin haltuunotosta, tilan raivaamisesta ja läpi elämän kulkevasta intohimoisesta suhtautumisesta työhön ja elämään." Kom-teatterin esittelyteksti.
Melasniemen Lou Salomé on moderni nainen värikkäissä maihinnousukengissään js turkoosissa housuissaan.
Kun taas hänen äitinsä ja Nietzschen sisko ovat kummatkin konservatiivisiä, tuon ajan mukaan puettuja, korsetissa, kureliivissä, passiivisia, passiivis-aggressivisia.
Jännän insestin äärellä ollaan, muttei ollenkaan Game of Thrones -mittakaavassa, vaan Nietzsche ja sen sisko. Sisko varsinkin on rakastunut veljeensä, ja varjelee tätä
äännellen kuin Vesihiisi.
Mustasukkaisesti.
Yhä enemmän vanhat äijät yrittävät runnoa läpi lakeja, joissa naisella ei ole oikeutta omaan ruumiiseensa.
Tässä kolmipäinen kerberos on miesselittäjien ryhmä, joka on tuohtunut naisen oikeuksista.
Kaikki tämä tehdään ilakoiden yhdessä yleisön kanssa.
Näytelmään kävellään vahvan punaisella pvc:llä vuoratun tunnelin läpi, kuin vaginaan, kuin verisuoneen, kuin salaiseen huoneeseen. Jonka nainen itse sisustaa, jossa nainen on rauhassa, omassa tilassa.
Kiiltävästä hätkähdyttävän punaisesta pinnasta, kuin pvc-lakanasta sjatukset, mielleyhtymät siintävät Velvet Undergroundiin, fetisismiin, kinkyyn, ihoon, pintaan, nautintoon.
Minullekin Lou Salome oli upposen outo.
Tiedän toki Sabine Spielreinin joka myös oli ensin Freudin potilas, sitten kollega. Ja lopulta unohdettu, koska nainen. Pyyhitty historiasta. Koska juutalainen.
Lou Salomé määrittelee uudelleen, tai peräti ensimmäistä kertaa aseksuaalisuuden ja polyamorian.
Ensemblen uudet jäsenet Ella Mettänen (Lokki, Punaorvot, Riistapolku, Niskavuoren Heta) ja Miiko Toiviainen (Cabaret, Toksinen kabaree, Kepeä elämäni, Vampyyrien tanssi, Shrek) istuvat hyvin, ja tuoreesti.
Myös livemusiikki, keikka on yksi elementti, ehkä myös päähenkilö. Muusikko Eva Louhivuori soittaa ja laulaa seireeninä yläkerrassa kahlomaisesti ruusuja hiuksissaan.
Tämä on vähintäänkin Vilma Melasniemen juhlaa. Päähenkilönä. Juhlittuna.
Lavan sisustus, lavastus on hyvin runsas, barokkinen. On eksoottisia kukintoja, sieniä, kettuja, pölyttäjiä, muun maailman lintuja. On kosteita huulia, on buduääriä, on tyhjä lintuhäkki, on kauniin vaaleanpunainen käärme. Kalpean sinistä korsettia. Lehviä, divaani. Valtavan suuri puolukka. Bambi.
Muitakin naisten, tyttöjen symboleita. Sääriluiden päällä irvistää pääkallo. Rivoja kukkia. Kirsikoita, luurankoja. Naisen kasvot suljettuine silmineen terälehtien sisällä.
Lavan psykoanalyysin maailma, tutkimuskohde, viidakko, mieli, puutarha, ei niljakasta eikä steriilisti määriteltyä, vaan villiä viidakkoa, jossa on surrealismia ja supersankareita. Unien vapautta, runoja.
Parasta, ääninauruja, Nietzsche ilman paitaa. Ja Rilke kultaisessa silkkisessä aamutakissa.
Suosittelen tätä ratkiriemukasta, osin traagista matkaa. Käsiohjelman kuvassa Salomé, Rée ja Nietzsche vuonna 1882. Salomélla on ruoska kädessään. Kuka vie ja kuka vikisee.
Kirjoitti Aina Bergroth, ohjasi Riikka Oksanen. Nautin, minä.
Näin tämän medialipulla eilen, kiitos Kom-teatterille siitä. Käyn katsomassa uudelleen lokakuussa kun lippuja lisätään myyntiin. Käy sinäkin...
Tekijäloota
Näyttämöllä
Vilma Melasniemi Lou Salomé
Ella Mettänen Louise von Salomé, Elizabeth Nietzsche, Ellen Key, Marie, rouva Freud
Juho Milonoff Friedrich Nietzsche, pastori Gillot, kriminologi-antropologi Cesare Lambroso, Georg Ledebour
Niko Saarela Gustav Ludwig von Salomé, Sigmund Schlomo Freud, darwinisti Ernst Haeckel, professori Biedermann, Kreivi Joukowsky, Friedrich Carl Andreas
Miiko Toiviainen Rainer Maria Rilke, Richard von Krafft-Ebing, Kreivi Joukowskyn ystävä, kuoropoika, Paul Rée
sekä muusikko Eva Louhivuori
Näytelmä Aina Bergroth
Ohjaus Riikka Oksanen
Lavastus Janne Vasama
Pukusuunnittelu Tiina Kaukanen
Valosuunnittelu Tomi Suovankoski
Musiikki ja äänisuunnittelu Eva Louhivuori ja Ilkka Tolonen
Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen
Yleisötyö Jenni Bergius, Rosa-Maria Perä ja Maaretta Riionheimo
Julistekuvassa oleva teos: EGS
Näytelmän oikeuksia valvoo Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry
Käsiohjelman kuvassa Salomé, Rée ja Nietzsche vuonna 1882. Salomélla on ruoska kädessään. Kuka vie ja kuka vikisee.
Lue lisää KOMin sivulta:
"Aikansa huono feministi, kaikkien ajattelevien naisten briljantti esiäiti kutsuu juuri sinut teatteriin!
Miten elää patriarkaatin puristuksessa? Miten selvitä hengissä toksisten mansplainaajien maailmassa?
Lou Salomé on kiitos ja ylistys hengen lennolle, vapaudelle ja kaikille naiskirjailijoille, joiden nimet on pyyhitty historiankirjoista.
Aina Bergrothin kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama näytelmä on riemukkaan karnevalistinen esitys oman identiteetin haltuunotosta, tilan raivaamisesta ja läpi elämän kulkevasta intohimoisesta suhtautumisesta työhön ja elämään.
Näytelmä ammentaa vapaasti kaikki aikansa tabut rikkoneen Lou Andreas-Salomén (1861-1937) uskomattomasta elämästä. Omana aikanaan laajalti tunnettu runoilija, filosofi ja uraa uurtava psykoanalyytikko toimi koko elämänsä piittaamatta naiselle varatusta kulttuurisesta roolista. Hän oli Friedrich Nietzschen ja runoilija Rainer Maria Rilken rakastettu, sekä Sigmund Freudin häikäissyt kollega.
Lou Salomén erotiikkaa ylistävä näkemys seksuaalisuudesta kokonaisvaltaisen onnen lähteenä uhmasi kaikkia sovinnaisuuksien rajoja. Aikalaisten kuvaukset tekivät Salomésta femme fatalen, jonka on sanottu toimineen esikuvana mm. Frank Wedekindin näytelmien Lulu-hahmolle ja Ibsenin Hedda Gablerille.
Sittemmin Salomé on unohdettu, kun taas häneen pakkomielteisesti suhtautuneet miespuoliset kollegat on nostettu pysyvästi länsimaisen filosofian, psykoanalyysin ja taiteen kaanoniin.
Miksi emme tiedä kuka on Lou Salomé? "
Käsiohjelma myös ladattavissa pdf:nä KOMin sivulta
